Ahaa-elämys ja uusi alku

Muutama päivä sitten koin eräänlaisen ”ahaa”-elämyksen ja heräämisen. Olen joskus miettinyt että miten ihminen voi muuttua. Olen ajatellut aikaisemmin että jotain tarvii tapahtua ihmisessä itsessään että tajuaa ja huomaa että tarvitsee ja haluaa itse muuttua. Mulle asia on hyvin selvä päässäni mutta sen kirjoittaminen paperille onkin näyttävästi hankalempaa, mutta yritetään.

Kerron ensin vähän taustaa kaikkeen niin voi joku ymmärtää paremmin. Olen nyt ollut hetken työttömänä, omasta tahdostani, sillä sopimus työpaikalla loppui heinäkuun puolessa välissä mutta tarjottiin jatkoa, mutta en halunnut enään jatkaa siellä ja nyt etsin uutta työtä. Mulla siis on ollut paljon omaa aikaa. Olen nauttinut siitä ettei tarvitse enään stessata töistä ja oikeastaan voin tehä mitä haluan. Työpaikkani aiheutti paljon sterssiä, keväällä olinkin työuupumuksen vuoksi sairaslomalla. Kun aikaakin nyt on ollut paljon niin olen myös olutta juonu ihan kiitettävästi, en tietenkään koko ajan mutta muutaman kertaa reippaammin, kun ajatellut että tarvin rentoutusta ja nauttia elämästä. Todellisuudessa se alkoholi ei kyl rentouta kuin hetkeksi, ennemminkin se mulle on aiheuttanut enemmän tuskaa ja tietynlaisen raskaan olon ja taakan harteilleni. Olen luonteeltani sellainen mulle-kaikki-heti-nyt –ihminen. Haluaisin oman talon, paremman auton, isomman mootoripyörän, enemmän lemmikeitä, laihduttaa, opiskella lisää ja työn, josta nautin. Kaikki tämä pitäisi saada pian, siksi se myös lisää mulle stressiä ja olen kireä ja pahalla tuulella. Mielialanikin vaihdellut laidasta laitaan. Ihailen miestäni, joka on jaksanut olla mun rinnalla vaikka mä oon ollut tosi vaikeakin. Hän on jarrutellut että ei kaikkea tarvi tai voi saada heti, vaikka mua se on suorastaan raivostuttanut. Keväällä meillä oli hieman vaikeuksia ja mietittiin että mitä pitäisi tehdä. Pysyttiin kuitenkin yhdessä, mutta hän antoi mun vapaammin mennä ja olla, eikä ollut niin kylki kyljessä. Se auttoi mua paljon.

Tämän kuun alussa join taas riittävästi, 3 päivä, pisin putki sit aikoihin. Sen jälkeen makasin sohvalla useamman päivän katsoen vain sarjoja netflixistä. Ei niinkään krapulan vuoksi vaan jotenkin tuntui että mikään ei jaksanut kiinnostaa. Ainut asia mikä oikeastaan kiinnosti, oli mieheni. Ei mitään suurempaa seksuaalisuutta, vain halaaminen ja hänen huomioiminen riitti minulle. Hänkin oli hieman yllättynyt kun monesti halasin häntä kun hän pelasi tietokoneella. Kaikki muu oli jotenkin sekavaa ja samalla turhaa. Kunnes, olisiko ollut ehkä kolmas löhöpäivä niin päätin mennä pihalle ja polttaa normaalin tupakin, muutenhan poltan sähkötupakkia. Olin pidemmän aikaa jo huomannut että ulkona olevat kukat olivat melko nuupahtaneita ja lähes kuolleita. Mä oikeasti tykkään ulkona kukkien hoidosta ja pihan laitosta, mut sekään ei ollut hetkeen kiinnostanut. Kämppä sisältäkin oli todella sekainen. Ulkona ollessani kuitenkin huomasin jotain. Meinasin heittää yhden kasvin jo pois kun se näytti niin kuolleelta, kunnes huomasin, että siinä olikin vielä paljon eläävääkin. En tiedä mistä ajatus tuli, mutta se kuvasti mua itseäni, samalla katselin muita kasvejani niin sama tilanne. Siivosin kasvistani, joka oli muuten Maahumala, kuolleet pois ja istutin samaan purkkiin lisää sitä, kun mulla oli juurtumassa sitä toisessa paikkaa, mutta en vaan ollut jaksanut laittaa sitä. Koko ajan parempi tunne itsessä ja oivallus asioihin kasvoi. Pihani kuvasti enemmän ja enemmän multa itseltäni. Huomasin että jos hoidan puutarhaani, ne voi paremmin, jos hoidan itseäni, minä voin paremmin. Mietin, että kun poistaa kuolleet ja huonot kasvin varret niin sieltä pilkistää alta tervettä ja hyvää. Puuhastelin pihalla jonkin aikaa ja mietin, mitä mun pitäisi tehdä ja huomasin monta asiaa lisää.

Mietin, että mikä elämässäni on huonoa ja joka, tekee olostani vaikean. Keksin 2 asiaa, alkoholi ja lihominen. Pidemmän aikaa mulla on ärsyttänyt että mulle on tullut koko ajan painoa lisää ja vaatteet käyvät pieniksi. Monesti olen meinannut aloittaa liikkumisen ja terveellisen ruokavalion, mut en jaksa sitä pitkään. Se ihminen, joka katsoo pelistä takaisin ei miellytä minua ja osa itseluottamuksesta on hävinnyt, kuitenkaan mikään peilikuva ei saa mun vahvempaa itseluottamusta katoamaan sillä pidän itseäni vahvana, luottavaisena ja kykenevänä ihmisenä, vain se osa mikä on ulkokuoressa aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Ja mikä alkoholiin tulee, niin se ei ainakaan helpota tässä. Lisäksi se voi tuoda hetken rentoutusta kaikkeen mitä pääkopassani tuntuu, mutta se ei tuo pidempi aikaista nautintoa. Alkoholin haluan jättää pois mun elämästäni, sen ainakin huomasin. Toisaalta, voisihan sitä joskus muutaman ottaa, mutta en usko sen helpottavan tai tuovan mulle mitään nautintoa, niin miksi ottaa. No, katsotaan, mut toistaiseksi ainakaan en ota edes sitä muutamaa.

Suuremman asian huomasin pihalla, että kesäkukat kuvastaa juuri minun haluja saada parempaa heti. Kesäkukat saa kaupasta heti loppukeväästä ja ne kestää sen yhden kesän, ne ovat kauniita ja niillä saa nopeasti pihan näyttään hyvältä, mutta ne ei ole pysyviä. Mietin, että ei mun tarvi kaikkea saada nyt, mieluummin pidemmällä aika välillä ja pysyvää. Ei mun tarvi heti saada isoa omakotitaloa ennen kun tiedän missä mä haluaisin oikeasti asua pidempään, missä olisi se mukava työpaikka missä viihtyisin. Lisäksi ei mun kannata vielä kouluttautua lisää, kun  en edes ole varma mitä mä haluan tehdä muutaman vuoden päästä. Nimittäin olen sitäkin miettinyt, että onko tämä siltikkään vielä oikea ala.

Kaiken tämä havahtumisen myötä, totesin itselle ettei minulla ole mitään kiirettä tehdä asioita, mieluummin pikkuhiljaa. Menin takaisin istuin sohvalle ja katsoin yhden jakson sarjaa jota olin katsomassa. Samalla mietin että en myöskään kodissa tee mitään suursiivousta vaan voin rauhassa katsoa jakson ja sen jälkeen teen jotain pientä ja sitten taas katsoa lisää ja taas teen jotain jne. Siivous kotona kesti 2 päivää ja pihaa laittelin pikku hiljaa lisää kuntoon, silmäteräni nyt on juuri tuo Maahumala, jatkuvasti tutkin sitä, se kasvaa ja paranee kokoajan lisää, mutta pikkuhiljaa. Päätin aloittaa kuntoilun, mutta pienin askelin, samalla kun katson telkkaria niin voi pyöräillä kuntopyörällä, tietenkin vain pikkuisen ensin kerrallaan ettei tule tympääntyminen nopeasti. Lisäksi eilen otin jo kotitreenin mukaan, ajattelin että ensin pari kertaa viikossa, you tubessa on hyvä video, löytyy nimellä Jutan kotitreeni, toimii. Ajattelen, että tällä hetkellä nautin vapaastani ennen kun löydän töitä ja samalla kuntoilen pikkuhiljaa enemmän, yritän syödä ainakin vähän terveellisemmin ja nautin suhteestani mieheni kanssa sekä tietenkin ilman alkoholia.

Nyt on sellain olo jotain jäi sanomatta ja samalla, että ymmärsiköhän kukaan mitä yritin sanoa sekä kuinka paljon tuo vaikutti minuun oikeasti. Melko paljon. Uskon että monille, ellei kaikille, tulee jossain vaiheessa eteen samanlainen ahaa-elämys, tietty eritilanteissa.