Ahaa-elämys ja uusi alku

Muutama päivä sitten koin eräänlaisen ”ahaa”-elämyksen ja heräämisen. Olen joskus miettinyt että miten ihminen voi muuttua. Olen ajatellut aikaisemmin että jotain tarvii tapahtua ihmisessä itsessään että tajuaa ja huomaa että tarvitsee ja haluaa itse muuttua. Mulle asia on hyvin selvä päässäni mutta sen kirjoittaminen paperille onkin näyttävästi hankalempaa, mutta yritetään.

Kerron ensin vähän taustaa kaikkeen niin voi joku ymmärtää paremmin. Olen nyt ollut hetken työttömänä, omasta tahdostani, sillä sopimus työpaikalla loppui heinäkuun puolessa välissä mutta tarjottiin jatkoa, mutta en halunnut enään jatkaa siellä ja nyt etsin uutta työtä. Mulla siis on ollut paljon omaa aikaa. Olen nauttinut siitä ettei tarvitse enään stessata töistä ja oikeastaan voin tehä mitä haluan. Työpaikkani aiheutti paljon sterssiä, keväällä olinkin työuupumuksen vuoksi sairaslomalla. Kun aikaakin nyt on ollut paljon niin olen myös olutta juonu ihan kiitettävästi, en tietenkään koko ajan mutta muutaman kertaa reippaammin, kun ajatellut että tarvin rentoutusta ja nauttia elämästä. Todellisuudessa se alkoholi ei kyl rentouta kuin hetkeksi, ennemminkin se mulle on aiheuttanut enemmän tuskaa ja tietynlaisen raskaan olon ja taakan harteilleni. Olen luonteeltani sellainen mulle-kaikki-heti-nyt –ihminen. Haluaisin oman talon, paremman auton, isomman mootoripyörän, enemmän lemmikeitä, laihduttaa, opiskella lisää ja työn, josta nautin. Kaikki tämä pitäisi saada pian, siksi se myös lisää mulle stressiä ja olen kireä ja pahalla tuulella. Mielialanikin vaihdellut laidasta laitaan. Ihailen miestäni, joka on jaksanut olla mun rinnalla vaikka mä oon ollut tosi vaikeakin. Hän on jarrutellut että ei kaikkea tarvi tai voi saada heti, vaikka mua se on suorastaan raivostuttanut. Keväällä meillä oli hieman vaikeuksia ja mietittiin että mitä pitäisi tehdä. Pysyttiin kuitenkin yhdessä, mutta hän antoi mun vapaammin mennä ja olla, eikä ollut niin kylki kyljessä. Se auttoi mua paljon.

Tämän kuun alussa join taas riittävästi, 3 päivä, pisin putki sit aikoihin. Sen jälkeen makasin sohvalla useamman päivän katsoen vain sarjoja netflixistä. Ei niinkään krapulan vuoksi vaan jotenkin tuntui että mikään ei jaksanut kiinnostaa. Ainut asia mikä oikeastaan kiinnosti, oli mieheni. Ei mitään suurempaa seksuaalisuutta, vain halaaminen ja hänen huomioiminen riitti minulle. Hänkin oli hieman yllättynyt kun monesti halasin häntä kun hän pelasi tietokoneella. Kaikki muu oli jotenkin sekavaa ja samalla turhaa. Kunnes, olisiko ollut ehkä kolmas löhöpäivä niin päätin mennä pihalle ja polttaa normaalin tupakin, muutenhan poltan sähkötupakkia. Olin pidemmän aikaa jo huomannut että ulkona olevat kukat olivat melko nuupahtaneita ja lähes kuolleita. Mä oikeasti tykkään ulkona kukkien hoidosta ja pihan laitosta, mut sekään ei ollut hetkeen kiinnostanut. Kämppä sisältäkin oli todella sekainen. Ulkona ollessani kuitenkin huomasin jotain. Meinasin heittää yhden kasvin jo pois kun se näytti niin kuolleelta, kunnes huomasin, että siinä olikin vielä paljon eläävääkin. En tiedä mistä ajatus tuli, mutta se kuvasti mua itseäni, samalla katselin muita kasvejani niin sama tilanne. Siivosin kasvistani, joka oli muuten Maahumala, kuolleet pois ja istutin samaan purkkiin lisää sitä, kun mulla oli juurtumassa sitä toisessa paikkaa, mutta en vaan ollut jaksanut laittaa sitä. Koko ajan parempi tunne itsessä ja oivallus asioihin kasvoi. Pihani kuvasti enemmän ja enemmän multa itseltäni. Huomasin että jos hoidan puutarhaani, ne voi paremmin, jos hoidan itseäni, minä voin paremmin. Mietin, että kun poistaa kuolleet ja huonot kasvin varret niin sieltä pilkistää alta tervettä ja hyvää. Puuhastelin pihalla jonkin aikaa ja mietin, mitä mun pitäisi tehdä ja huomasin monta asiaa lisää.

Mietin, että mikä elämässäni on huonoa ja joka, tekee olostani vaikean. Keksin 2 asiaa, alkoholi ja lihominen. Pidemmän aikaa mulla on ärsyttänyt että mulle on tullut koko ajan painoa lisää ja vaatteet käyvät pieniksi. Monesti olen meinannut aloittaa liikkumisen ja terveellisen ruokavalion, mut en jaksa sitä pitkään. Se ihminen, joka katsoo pelistä takaisin ei miellytä minua ja osa itseluottamuksesta on hävinnyt, kuitenkaan mikään peilikuva ei saa mun vahvempaa itseluottamusta katoamaan sillä pidän itseäni vahvana, luottavaisena ja kykenevänä ihmisenä, vain se osa mikä on ulkokuoressa aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Ja mikä alkoholiin tulee, niin se ei ainakaan helpota tässä. Lisäksi se voi tuoda hetken rentoutusta kaikkeen mitä pääkopassani tuntuu, mutta se ei tuo pidempi aikaista nautintoa. Alkoholin haluan jättää pois mun elämästäni, sen ainakin huomasin. Toisaalta, voisihan sitä joskus muutaman ottaa, mutta en usko sen helpottavan tai tuovan mulle mitään nautintoa, niin miksi ottaa. No, katsotaan, mut toistaiseksi ainakaan en ota edes sitä muutamaa.

Suuremman asian huomasin pihalla, että kesäkukat kuvastaa juuri minun haluja saada parempaa heti. Kesäkukat saa kaupasta heti loppukeväästä ja ne kestää sen yhden kesän, ne ovat kauniita ja niillä saa nopeasti pihan näyttään hyvältä, mutta ne ei ole pysyviä. Mietin, että ei mun tarvi kaikkea saada nyt, mieluummin pidemmällä aika välillä ja pysyvää. Ei mun tarvi heti saada isoa omakotitaloa ennen kun tiedän missä mä haluaisin oikeasti asua pidempään, missä olisi se mukava työpaikka missä viihtyisin. Lisäksi ei mun kannata vielä kouluttautua lisää, kun  en edes ole varma mitä mä haluan tehdä muutaman vuoden päästä. Nimittäin olen sitäkin miettinyt, että onko tämä siltikkään vielä oikea ala.

Kaiken tämä havahtumisen myötä, totesin itselle ettei minulla ole mitään kiirettä tehdä asioita, mieluummin pikkuhiljaa. Menin takaisin istuin sohvalle ja katsoin yhden jakson sarjaa jota olin katsomassa. Samalla mietin että en myöskään kodissa tee mitään suursiivousta vaan voin rauhassa katsoa jakson ja sen jälkeen teen jotain pientä ja sitten taas katsoa lisää ja taas teen jotain jne. Siivous kotona kesti 2 päivää ja pihaa laittelin pikku hiljaa lisää kuntoon, silmäteräni nyt on juuri tuo Maahumala, jatkuvasti tutkin sitä, se kasvaa ja paranee kokoajan lisää, mutta pikkuhiljaa. Päätin aloittaa kuntoilun, mutta pienin askelin, samalla kun katson telkkaria niin voi pyöräillä kuntopyörällä, tietenkin vain pikkuisen ensin kerrallaan ettei tule tympääntyminen nopeasti. Lisäksi eilen otin jo kotitreenin mukaan, ajattelin että ensin pari kertaa viikossa, you tubessa on hyvä video, löytyy nimellä Jutan kotitreeni, toimii. Ajattelen, että tällä hetkellä nautin vapaastani ennen kun löydän töitä ja samalla kuntoilen pikkuhiljaa enemmän, yritän syödä ainakin vähän terveellisemmin ja nautin suhteestani mieheni kanssa sekä tietenkin ilman alkoholia.

Nyt on sellain olo jotain jäi sanomatta ja samalla, että ymmärsiköhän kukaan mitä yritin sanoa sekä kuinka paljon tuo vaikutti minuun oikeasti. Melko paljon. Uskon että monille, ellei kaikille, tulee jossain vaiheessa eteen samanlainen ahaa-elämys, tietty eritilanteissa.

Pientä päivitystä ja video bloggaamisen mietintä

On taas aika taas hieman kirjoitella tännekin. Syksy on jo pitkällä. Kunnolla jouluvalmisteluja en ole vielä aloittanut, paitsi yhden ulkovalot laittanut. Tämä on kyllä hyvin poikkeuksellista minulta, koska yleensä olen tässä vaiheessa jo tehnyt vaikka mitä, mutta tänä vuonna on ollut paljon muuta enkä edes ole huomannut ajan kulua.  Eilen kävin katsomassa itselle ensimmäistä omaa kevaria, honda cbr 125. Ajoin tänä vuonna vain kevari kortin, koska olisin tarvinnut valtavasti enemmän ajotunteja jos olisin ison A:n ajanut suoraan ja ajokelit alkoivat olla jo vähissä. Ajattelin että harjoittelen ensin kevarilla ja toivottavasti ensi kesänä sitten voin ajaa sen ison A:n. Odottelen valtavasti kevättä, että pääsisi ajelemaan!!

Nykyään minulla on pöytäkone (on läppärikin kyllä) ja tämä näppäimistö on kyllä niin huono enkä sen vuoksi ajatellut kirjoittaa kovin pitkää kirjoitusta tällä kertaa.

Itse asia, jonka vuoksi päätin kirjoittaa tänään blogiini on, että olen innostunut katsomaan Himzvlogv:n blogeja. Hän tekee video blogeja ja omasta mielestäni erittäin mielenkiintoinen, hauska sekä vielä hyvännäköinen rastapää. J Paremmin hänet tuntee nes-retkuna ja niitäkin blogeja olen katsonut paljon ehkä noin vuoden verran, mutta nykyään olen kiinnostunut katsomaan hänen omaa henkilökohtaista blogia. Hänestä voisin mielellään kertoa enemmänkin mutta se ei oikeastaan kuulu asiaan. Se, miksi otin asian esille on, että olen miettinyt, että pitäisikö itsekin alkaa tekemään video blogina näitä. Sen vuoksi, koska yleensä asiaa kertyy niin paljon että tämä kirjoittamien ei innosta. Olisi paljon helpompi puhua asiat kuin kirjoittaa, ehkä tulisi aktiivisemmin tehtyä blogia ja myös puhuttua asioista jota olen monesti halunnut kirjoittaa mutta ei vaan enää ole jaksanut kun on paljon muuta ensin kirjoitellut. Pari ongelmaa siinä olisi. Ensinnäkin pitäisi hommata videokamera sekä opeteltava editoimaan, uskon että mieheni kyllä opettaisi minua. Toinen ongelma on se että en koskaan ole tykännyt esiintyä ja kameralle puhuminen tuntuu vaikealta. Ehkä siihenkin tottuisi, en tiedä. Tälläinen asia on nyt mietinnän alla.

Enpä tässä enempää kirjoittele kun tosiaan, tämä näppis on erittäin epämiellyttävä kirjoitellessa.   

Moottoripyöräily harrastuksen aloittaminen

Kuten aikaisemmin kerroinkin, aloitin ajamaan autokoulussa moottoripyöräkorttia eli A- kortin. Ikäni riittää helposti ajamaan suoraan ison pyörän kortin, vaikka aikaisempaa pienempää pyöräporttia ei ole. Odotan innolla aina uutta ajoa ja on ihana tunne päästä ajamaan. Vaikeutena minulla kuitenkin on se, etten ole aikaisemmin ajanut mitään 2-pyöräistä moottoriajoneuvoa. Joudun ajamaan monta lisätuntia tämän vuoksi. Ei se minua haittaa, tärkeintä on se että saan sen kortin jossain vaiheessa.

Ennen ensimmäistä ajotuntia olin ajatellut että ostan 600kuutioisen pyörän harjoiteltavaksi ja sitten ostaisin isomman. Mieheni kuitenkin sanoi että eikö pienempi riittäisi alkuun ja kiven kovaan sanoin että en halua pienempää. Ensimmäisen ajotunnin jälkeen kuitenkin totuus paljastui moottoripyöräilystä hieman enemmän. Aloitin isolla pyörällä, joka oli 690 kuutioinen, se oli minulle aivan liian hankala, sillä se oli liian iso. Kaaduin sillä, enkä saanut sitä itse ylös. Muutenkin se oli hankala aloittaa sillä. Kun tulin ensimmäisestä ajosta niin sanoin miehelleni että sittenkin kevari saa riittää harjoittelu pyöräksi.

Seuraavaksi ajo kerraksi halusin pienemmän pyörän, jotta oppisin ensin perus asiat, ennen kun ajan isoa pyörää. Tietenkin kaikki ajot jonka ajan pienellä pyörällä niin ovat lisä ajoja, sillä vähintään 6 ajotuntia pitää ajaa isolla pyörällä ja sen päälle inssi isolla pyörällä. Tykkään ajaa kevarillakin, sillä sen kanssa luottamukseni on parempi sillä se on helpompi käsitellä kuin iso.

Vähän jännittää että miten ehdin ajamaan kortin ennen ajo kelien loppumista, sillä olen ajanut vasta 4 tuntia ja paljon on vielä ajamatta. Ajaminen on yllättävänkin hankalaa, kun aikaisempaa kokemusta ei ole. Toivoisin että saisin useammin tunteja mutta opettajat ovat lomalla sekä heidän kalenterit on melko täysiä.

Ajovarusteista kerron hieman seuraavaksi. Olen selaillut monia sivuja joissa myydään ajovarusteita sekä sovittanut niitä Stormilla, Motonetissä sekä All rightissa, kaikki Turussa, sillä se on lähellä ja täällä Loimaalla ei ole paikkoja, kuin 1, jossa myydään ajovarusteita. Hyvä apu minulle on ollut moottoripyora.org –sivu, se on keskustelu foorumi, jossa on kaikenlaista liittyen moottoripyöräilyyn. Lisäksi Humppilan Hanxissa kävin hanskoja katselemassa. Huomenna olisi tarkoitus mennä siellä uudestaan käymään kun siellä on tarjoukset ajovarusteista, jos vaikka löytyisi kengät ja hanskat. Tällä hetkellä itselläni on vasta ajotakki, Mp-asun takki ja kypärän tilasin saksasta FC-motosta, sillä suomessa kuitukypärät maksavat todella paljon, noin 300 eurosta ylöspäin ja saksasta sain sellaisen n.180e. Kuitukypärän halusin ihan sen vuoksi sillä se on paras turvallisuudessa sekä ilmanvastus ei ole niin iso, ainakin niin Stormin myyjä sanoin.

Olen huomannut että kyllä se vaan kannattaa aina pidempään katsella ja verrata noita ajovarusteita sekä pyörän ostossa sillä niissä on paljon eroja ja tarjouksia tulee vähän väliä eri liikkeisiin. Onhan tämä harrastus kallis, mutta sitäkin antoisampi, kun on hyvät varusteet ja ei kuitenkaan ihan kaikkia rahoja ole laittanut varusteiden ja pyörän ostoon. Itselläni on vielä ajatuksena että kaikkein kalleimpia ja parhaimpia varusteita en kuitenkaan heti osta sillä harjoittelemista riittää ja siihen riittää vähän vähempikin, kuitenkaan turvallisuudesta tinkimättä, sillä se on kuitenkin tärkeintä. Kypärä on kyllä sellainen että halusin sen olevan lähes parhaimmasta päästä, sillä se on tärkein ajovaruste.

Seuraavaksi on ohjelmassa loppujen ajovarusteiden ja pyörän osto, sekä vakuutusyhtiöiden kilpailuttaminen, sillä vakuutuksissa on paljon eroja moottoripyörän kohdalla. 

Elämästä nauttimista tällä hetkellä

Nyt tuntuu elämässäni olevan oikeasti hyvä vaihe sekä hyvinkin selkeä. Toivon että näin pysyykin, mutta voi olla että asiat muuttuvat vaikkei tiedossa ole mitään mullistavaa. Aloitanpa ensin siitä että sain vuoden mittaisen työsopimuksen paikkaan, jossa nyt olen kesätöissä, sillä yksi työntekijöistä jäi äitiyslomalla. Se oli minulle onni, sillä voin pitkästä aikaa suunnitella enemmän kun on tiedossa säännölliset tulot. Ei tarvitse ihan niin tiukoilla elää ja jää rahaa muuhunkin kuin perustarpeisiin. Työ tuo mukanaan vakautta, josta tykkään paljon.

Nautin elämästäni juuri näin. Olen onnellinen vela eli vapaaehtoisesti lapseton. Minulle tämä on hyvinkin selkeä ja luonnollinen tapa elää. Se ei suinkaan tarkoita että inhoan lapsia, vaan itselleni en niitä halua. Sen vuoksi en halua, sillä en vaan tunne lapsia kohtaan oikeastaan mitään, en ihastumista/mielihyvää enkä vihaa tai inhoa. Tämän vuoksi olisin erittäin huono äiti. Mutta odotapa kun tulee vastaan tai kaveri on hommannut koiranpennun tai kissanpennun, niin silloin tunnen valtavasti ihailua, mielihyvää, kunnioitusta ja odotusta, se saa minut toivomaan itselleni samanlaista.

Mitä hyvää on olla vela ja antaako se mitään sisältöä elämälle? Ja eikö ole hieman itsekästä olla hommaamatta lapsia? Näitä kuulee mutta minua ne eivät enää hetkauta ja vastaankin yleensä niihin että ”olen oikein tyytyväinen velana, sillä silloin minulla on oma vapaus tehdä mitä tykkään ja käyttää rahani juuri niin kuin haluan, kun ei tarvitse miettiä lasten harrastuksia tai tarvitseeko lapseni uuden pyörän, haalarin tai viikko rahan” Näitä esimerkiksi koira ja kissa ei tarvitse. Mielestäni elämäntapani on oikeinkin antoisaa ja sisältöä elämälle antaa juurikin vapaus. Itse määrittelet mitä elämältäsi haluat eikä jonkun toisten ehdoilla. Esimerkiksi aloitin juuri autokoulussa ajamaan moottoripyörä kortin, sillä sitä olen haaveillut itselleni kauan ja nyt kun on työ niin voin sen hyvin itselleni antaa ja täyttää yhden toiveistani. Sen myötä tulee kiva harrastus johon menee aikaa ja rahaa mutta tuo nautintoa. Myös mieheni on toivonut että haluaisi päivittää tietokonettaan ja siihen pitäisi saada uusia osia, niin lupasin että hän saa koneeseen uusia osia kesän aikana. Kun rahaa ei mene muuhun niin voi hemmotella itseään. Sitten kysymykseen että eikö se ole itsekästä? Kyllä, se on sitä, mutta samalla tavalla mielestäni on itsekästä hommata lapsi, sillä ei siltä lapselta sitä kysytä, vaan vanhemmat vaan haluaa lapsen niin he sen hommaavat. Elämä on täynnä valintoja. Olen nauttinut siitä kun muiden vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa olen keskustellut kasvotusten ja lisäksi lueskellut ja keskustellut facebook ryhmäläisten kokemuksia, sillä vaikka meidänkin joukossa on erilaisia ja eri tavalla ajattelevia niin kaikilla on yksi sama ajatustapa, elämä ilman omia lapsia vapaasta tahdosta. Ymmärretään toisia hyvin ja tietyistä asioista on helpompi keskustella heidän kanssaan kun lapsia haluavien tai jo vanhempina olevien kanssa.    

Kuten alussa sanoin että tämä on mielestäni hyvä aika elämässäni. Tärkeimpänä pidän itseluottamukseni ja itsetuntemukseni paranemista. Kuten aikaisemmin olen sanonut, nämä eivät olleet vahvoja jossain vaiheessa, mutta nyt tunnen itseni todella hyvin ja tiedän ja myönnän itselleni heikkouteni ja ongelmakohtani mutta samalla ne omat vahvuuteni tiedän ja luotan itseeni hyvin, tiedän mihin pystyn jos vaan haluan. Lisäksi olen oppinut tai oikeastaan olen aina osannut nauttia pienistä asioista ja yhä tänä päivänäkin nautin niistä. Se, että valmistuin ammattiin, merkitsee paljon minulle, sillä nyt olen jotain saavuttanut ja olen jotain, en opiskelija, työtön tai kouluja keskeyttänyt tyyppi, vaan ammatiltani lähihoitaja. Ei se monelle ole mitään, mutta minulle se merkitsi sitä että saavutin vihdoin yhden askeleen ja voin saavuttaa vielä paljon lisää kun uskoo itseensä.

Nautin myös monesta muusta asiasta kuten siitä että on vakaa parisuhde ja rauhallinen olla sekä meidän lemmikeistä. Ne piristävät aina iloisesti, vaikka itsellä olisi millainen päivä. Tällä viikolla ostin myös uuden PartyLite somisteen. Tätä olen useasti ihastellut mutta sopivan edullisesti en ole löytänyt paitsi nyt, 25e jonka arvo uutena on n.70 euroo. Olihan se pakko ostaa! Huomenna varmaan tulee postissa paketti jossa on kaikki (eli 2 sarjaa, 52kpl) Natural killers- pedot lähikuvassa DVD:t. Kuvassa on omasta kokoelmasta muutama, sillä minulla oli ennestään osa jo, mutta kun yksittäisenä sarjoja oli hankala kerätä, niin ostin Tori.fi:stä nämä kaikki. Maksoin niistä kaikista 50e ja sisälsi postikulut. Nämä kuitenkin uutena maksaa n.20e/kpl, niin todella edullisesti sain. Mielihyvää tuo siis harrastukseni eli keräilyni ja nykyään käyn salilla ja pian saan moottoripyöräkortin ja toivottavasti löytyy hyvä pyörä niin voi senkin harrastuksen aloittaa pian.

 

Tänään oli arkinen mutta hyvä päivä. En tykkää tehdä aamuvuoroja, sillä minusta päivä menee hukkaan kun ei enää töitten jälkeen jaksa tehdä mitään. Minulla kuitenkin oli tänään aamuvuoro ja töissä ajattelin että harakoille menee tämäkin päivä. Kotiin tullessa en jaksanut tehdä mitään, vaikka ajattelin että menisin salille, mutta en saanut aikaiseksi. Oli kiva kun mieheni kanssa katsoimme yhdessä telkkaria suurimman osan loppupäivästä. Katsoimme elokuvan ja muutaman sarjan jaksoja joita oli jäänyt katsomatta, eli menihän päivä näinkin ja vaikka ei aikaseksi saanutkaan mitään, mutta silti yhdessä miehen kanssa niin kyllä sekin on hurjan kivaa. Se juuri parasta onkin olla lapseton kun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään jos ei huvita tai voi tehdä mitä huvittaa. :D

Keräilykohteitani

Päätin kirjoittaa keräily harrastuksestani, sillä eilen ja tänään käytyäni kirpputoreilla, löysin kokoelmiini lisäystä. Ensin ei ollut tänään tarkoitus mennä kirppiksille, mutta innostuin käymään tänäänkin näillä lähi kirppiksillä kun eilen käytiin Salossa ja jopa löytyi jotain kivaa.

Tässä on osa postimerkeistäni, lisää on toki kaapeissa.

Ensinnäkin olen aina keräillyt jotain. Nuorempana keräilin mm. pullonkorkkeja, puhelinkortteja, pullojen etikettejä, kiiltokuvia ja postimerkkejä. Postimerkkejä kerään kyllä yhä, mutta en läheskään niin aktiivisesti, itse asiassa minulla on lajittelemattakin aika paljon niitä, kun en ole ehtinyt tai jaksanut laittaa niitä paikoilleen. Joku päivä sitten laitan nekin. Postimerkkeilystä sen verran, että innostuin siitä harrastuksesta tätini kautta. Hän keräili niitä ja oli kiva katsella hänen kokoelmiaan. Siitä innostuneena päätin itsekin alkaa keräilemään niitä. Nykyään lähinnä ostan kirppiksiltä postimerkkejä tai ensipäivä kuoria. Eilen muuten näin kirpputorilla jonkun keräilijän kokoelman olevan myynnissä siellä, mutta en raskinut ostaa niitä ja toiseksi kokoelmassa oli paljon samanlaisia merkkejä. Vähän kyllä jäi kaivelemaan, että jos olisikin ollut enemmän rahaa, niin ehkä olisinkin ostanut ne, mutta nyt täytyi jättää väliin. Vaikka eivät ne kyllä kalliita olleet postimerkeiksi ja itse en ikinä myisi kokoelmaani niin edullisesti mutta siitä huolimatta en niitä ostanut.  

Kissapulloni, vielä puuttuu muutamia.

Nykyiset keräilykohteeni ovat hieman erilaisia, valitettavasti myös kalliimpia kuin nuorempana. Aloitan kissapullo kokoelmasta. Moni sen tietääkin ja monella näitä onkin. Kyseessä on tietenkin Happy cat- viinipullo, joka on kissan muotoinen. Niitä ilmestyy joka vuosi ja aina uusi väri. Niitä myydään vain Alkossa yhtä väriä kerrallaan, se tekeekin hauskan tässä keräilyssä. Harmillista on se että minun tietääkseni kaikkia värejä ei ole suomessa myyty. Ihka ensimmäinen kissapullo minulla oli keltainen. Sain sen 18-vuotis syntymäpäivälahjaksi hyvältä ystävältäni. Sen jälkeen olen niitä keräillyt pikku hiljaa, Alkosta ostanut vuosittain ja tietenkin kirpputoreilta vanhempia pulloja joita ei enää Alkossa myydä tai Suomessa ole myyty ollenkaan. Viini ei kylläkään ole mistään kotoisin, en tykkää siitä kauheasti. Useasti olen juonut juurikin lasillisen, mutta loppu onkin mennyt yleensä viemäristä alas. Eilen juurikin sain 2 pulloa lisää tähän keräilyyni, kultaisen ja hopean. Melko kalliitahan ne kirpputorilla yleensä on, kun vertaa että täytenä Alkosta ne maksavat alle 8 euroa. Näistä maksoin 4,60 euroa kappaleelta, tyhjänä tietenkin. Tähän mennessä, aikalailla noissa hinnoissa ne ovatkin pyörineet kirppiksillä eli 4-5 euroa. Ei se toisaalta haittaa kun ei niitä useasti tarvitse ostaa, vaan ostan yhden jokaista väriä.

Entinen pöytälamppu,
nykyinen kynttiläjalka

Ihanat lohikäärmeeni

Sitten onkin minun lohikäärmeeni.  Yleensäkin pidän fantasiasta ja kaikki siihen liittyvä kiinnostaa. Kuitenkin enimmäkseen olen kiinnostunut näistä mustista/tumman harmaista ”kivi” lohikäärmeistä. Kutsun niitä kivilohikäärmeiksi vaikka ne eivät kiveä olekaan, mutta pinta näyttä hieman siltä ja ne ovat kohtuullisen painavia. Ensimmäisen lohikäärmeeni sain siskoltani joululahjaksi. En vaan muista milloin, mutta muistaakseni hieman teini ajan jälkeen. Ensimmäinen minulla oli kuvassa oleva peili- lohikäärme. Tuossa kuvassa toi peili näyttää todella likaiselta vaikka näin luonnossa se ei läheskään noin likaiselta näytä, mutta pitäneepä putsata sekin lähi aikana. Toi lohikäärme, josta on yksittäinen kuva, oli alun perin pöytä lamppu mutta siitä meni se lasikupu rikki niin poistin siitä kokonaan sähköjohdon ja muut ylimääräiset härpäkkeet. Nykyään se toimii oikein hyvin kynttilän jalkana. Nykyään vaan näitä lohikäärmeitä on hankala löytää. Ennen tiesin muutamankin kaupan jotka myivät näitä mutta ne ovat lopettaneet. EMP myy näitä tai ainakin tämän kaltaisia. Hinta haarukka vaihtelee paljonkin. yleensä tällaiset n. 20cm korkeat ovat noin 20-30 euroa. Olen nähnyt isojakin esineitä kuten tuolia ja jopa viini kaappia tämän tyylin lohikäärme esineitä. Ne sitten ovatkin kalliita. Näitä en kirpputoreilla ole nähnyt ollenkaan. Näitä ostaisin enemmänkin mutta en vaan oikein tiedä mistä muualta kuin EMP:stä.

Uusimpana keräilykohteenani on PartyLite tuotteita. En myöskään näistä muista milloin ensimmäisen sain mutta äiti antoi joululahjaksi vuosia sitten kolme lasista kynttilä/maljakko vaasia (kuvassa oikealla ja alhaalla). Näitäkin olen ostanut kirpputoreilta käytettynä. Seinällä olevissa lampeteissa (kuvassa iso kuva keskellä) ei ole Partyliten lootuskukka vaan muistaakseni Kultajousesta samantapaiset lasi kukat. Lasikukat minulla on ollut ennen lampetteja ja päätin yhdistää nämä kun sopivat niin hyvin yhteen. Minun silmäteräni on tuo lasinen susi emo ja pennut (kuvassa pupu somisteiden keskellä). Sen vuoksi koska etsimälle etsin tätä somistetta facebookin Partylite kirppikseltä sen jälkeen kun näin että tällainenkin on olemassa. Tykkään susista vaikka media ja moni ihmisistä niitä pelkää ja haluaisi tapaa niitä. Minä en ikinä niitä haluaisi tappaa!! Susista olen pitänyt melko pienestä asti ja halunnut aina vaan lisää tietoa, ne ovat mielenkiintoisia, sen vuoksi nähtyäni tämän halusin tällaisen itselleni. Olen alkanut miettiä että ryhtyisikö itsekin Partylite konsultiksi, en vaan tiedä että onko itsellä siihen aikaa ja pitäisi olla suurempi tuttava piiri joka näistä olisi kiinnostunut, joten toistaiseksi se on vielä mietintä asteella. Kuvassa keskellä vasemmalla, on 2 eri mytologia somistetta, mutta yhdistin ne päällekkäin sillä minulla puuttuu tuosta alemmasta mytologiasta se päällä oleva kuppi, kun ostin tämänkin kirpputorilta ja silloin en tiennyt että siihen kuuluu edes päälle kuppi. Tänään itse asiassa ostin juuri kirpputorilta tämän päällimmäisen kupin, joka ei oikesti kuulu tuohon päälle vaan on erillinen pieni kuppi.

Että tällaisia asioita keräilen ja vähän lisää tieto minusta itsestäni. Kylläpä tätä asiaa tulikin kirjoitettua. Näistä vaan on niin kiva kirjoittaa kun innostuin.

Tilan päivitystä ja uusia suunnitelmia

Siitä on taas vierähtänyt aikaa kun olen kirjoitellut blogiani. Viimeiset kuukaudet koulussa olivat raskaat ja se kiristi hermojani ja erityisesti ajan käyttöäni. Nyt kuitenkin olen valmistunut lähihoitajaksi ja suuntautuneena mielenterveys- ja päihdetyöhön, tästä ole erittäin tyytyväinen ja helpottunut. Opiskelun loppupuolella olin erittäin epäsosiaalinen, sillä ei minua enää kiinnostanut ja en jaksanut tavata muita ihmisiä kun pääsin kotia. Kaikesta huolimatta se oli sen arvoista, sillä sain hyvät paperit Tredusta ja nyt on aikaa hengähtää.

Hain Tampereen ammattikorkeaan kesän alussa, mutta pääsykokeet eivät menneet hyvin ja en päässyt ensimmäistä osuutta pidemmälle. Tämä ei minua harmita, sillä olin suunnitellut olevani työelämässä jonkin aikaa ennen kun haluan takaisin opiskelemaan, sillä väsymys oli syönyt jonkin verran opiskelu motivaatiostani. Päätin kuitenkin että haluan nähdä ne pääsykokeet, jotta voin valmistautua niihin paremmin, sitten kun olen taas valmis opiskelemaan. Olen nyt ainakin kesän töissä ja syksy on vielä avoin. Vaikka opiskelumotivaatio onkin hieman laantunut hetkellisesti, en kuitenkaan luovu suunnitelmista jatko-opiskelun suhteen, vaan jatkan opiskelua myöhemmin ja pyrin tavoitteisiini myöhemmin.

Päätin yrittää kirjoittaa nykyään useammin tänne, mutta todennäköisesti lyhyemmin, sillä vie paljon aikaa kirjoittaa paljon asiaa kerralla. Jatkossa keskityn varmaan pieniin asioihin kerralla. Se 30 päivän- haaste ei kohdallani toiminut mutta ajattelin tehdä sen toisella tavalla, minun tavallani. Katsotaan miten uusi yritys olla aktiivisemmin täällä toteutuu tällä kertaa. 

Tasa-arvoa myös meille

Käytiin mielenkiintoinen keskustelu kaverini kanssa vähän aikaa sitten. Käytiin koulun jälkeen kahvilla Wayne’s coffee kahvilassa. Ensinnäkin paikka oli viihtyisä lukuun ottamatta meteliä joka tuli kahvi koneesta sekä vanilija latte ja devil cake oli ihan mahtavia. Juteltiin kaverini kanssa mm. tasa-arvosta. Molemmat olimme huomanneet, että naisilta heti kun he täyttävät 20 ja ovat parisuhteessa, aletaan kyseleen että ”koskas lapsia hommaatte?”. Mutta kaverin kertoi tutustaan, joka on noin 40 vuotias, sinkku, lapseton ja loistavan uran saanut mies, niin häntä kehutaan vaan hyvästä saavutuksesta, eikä edes odoteta perheen perustamista. Miksi? Kysyn vaan.

Luin myös jokin aika sitten jostain kanadalaistutkimuksesta (en tiedä kuinka paljon yhtäläisyyttä Suomeen, mutta veikkaan että aika paljonkin) että työpaikoilla arvostetaan vähemmän naisia jos heillä ei ole lapsia, verrattuna naisiin jolla on lapsia. Epäarvostus tulee kuitenkin tasavertaisten työntekijöiden keskuudesta. Mutta silti, tämä on niin väärin! Mahtaisiko olla syynä se, että työntekijät, jolla on lapsia, ovat kateellisia siitä, että niillä jolla ei ole lapsia, voivat töiden jälkeen tehdä juuri sitä mitä haluavat, ei rajoitteita tai velvoitteita lasten suhteen. Toiseksi lapsettomilla ei myöskään ole esteitä opiskella lisää ja vaihtaa vaikka alaa tai tavoitella parempia paikkoja. Tähän varmaan moni äiti voi sanoa että ”kyllä mekin voimme.” Toki, mutta kuinka helppoa se on niille, jotka eivät ole rajoitettuja muuhun. Toki voisi syy olla siinäkin että lapseton työntekijä voi herkemmin valittaa työkavereiden lusmuilusta, kun istuvat kahvilla kertomassa noloja ja heidän mielestään niiiiin hauskoja juttuja muksuistaan. Joka normaalin, lapsettoman ihmisen korvaan kuulosta lapsen tasolla olevan aikuisen jutulta.  

Itse olen yrittänyt tehdä selväksi, että en tule hommaamaan lapsia, vaan haluan keskittyy opiskeluun, työhön ja tulevaisuudessa tutkimuksiin . Tietenkin minun erilaiseen perheeseeni, johon kuuluu mieheni ja lemmikkimme.  Minulla on ihana mies joka ymmärtää minua hyvin ja tukee minua, ei estä minua millään tavalla. Se on yksi syy, monien joukossa, miksi rakastan miestäni. Minut kasvatettiin hyvässä ja rakastavassa perheessä, jossa tasa-arvo oli tärkeä. Lapsuuden perheeni onkin upea ja rakastan heitä. Muistellessani lapsuutta, en muista että vanhempani olisivat arvostelleet toisia ihmisiä heidän aatteiden, kantansa tai perheellisyyden takia, eivät koskaan. Joka auttoi meitä lapsia oppimaan tasa-arvon kunnioituksen ja samalla kasvatti meidät valitsemaan itselleen sopivan tien elää. 

Tästä huolimatta saan kuulla läheisiltä siitä että arvoni on väärät tai loukkaantuvat siitä että keskityn enemmän opiskeluun ja lemmikkeihin enemmän kun tiedusteleen kuulumisia. Nykyään vaan on niin että ilman koulutusta et pärjää ja jos tavoitteesi on päästä ammattikorkeaan tai yliopistoon, on sinun opiskeltava toisen asteentutkinto hyvin ja riippuen vielä mitä tavoittelee, joutuu myös opiskelemaan itsenäisestikin. Tässä tullaan siihen että jos tavoittelee hyvää uraa, niin arvosi on kummalliset ja vääränlaiset. Tämä ei ole sitä tasa-arvoa.   

Tämän olen kirjoittanut aika kauan sitten, mutta jäänyt tuonne koneen syövereihin. Meinasin joskus että jatkan, mutta minusta tuntuu että  tämä on ihan hyvä lopettaa tähän.