Ystävän kuvaus, millainen olen

Ihana ystäväni piristi päivääni oikein paljon eräänä päivänä. Minun pitää kouluun tehdä portfolio itsestäni, ja saimme täysin vapaat kädet, miten sen tekee, kunhan se kertoo itsestä. Pyysin ystävältäni että jos hän viitsii ja on aikaa, niin voisiko hän kirjoittaa tekstin ystävän näkökulmasta millainen minä olen. Hän suostui. Saatuani tämän, tiesin että pyysin juuri oikean henkilön kirjoittamaan tekstin ja sen lisäksi tuli niin ikävä ystävääni kun hän asuu monen sadan kilometrin päässä. Hän kirjoitti niin kauniisti, hyvin kuvaavasti ja rehellisesti tekstin. En voi kuin kiittää.  

Ystäväni on minulle hurjan tärkeä ja hänen kanssa meillä ei ole salaisuuksia ja pystymme aina luottamaan toisiimme, jos joku asia painaa mieltä tai on jotain tosi hyvää ja iloista, voimme aina soittaa toisillemme. Olemme lapsuuden ystäviä ja ollaan kasvettu ja koettu paljon yhdessä. Itseä harmittaa kun on niin paljon välimatkaa mutta onneksi ovat puhelimet. Joskus ollaan juteltu monta tunti yhtä soittoa puhelimessa, kun on paljon asiaa. Ilman häntä olisin varmasti ollut jo hukassa, hän on kultaakin kalliimpi minulle.

Hän kirjoitti näin:

Kaverin näkökulmasta

Oli onni, kun Minna muutti samaan kylään, äitiemme ystävyyden myötä myös meistä tuli ystäviä ja ollaankin tunnettu jo pitkään, jotain vähän yli 20 vuotta, ehkä Minna voi muistaa paremmin kuinka kauan. Ollaan oltu kavereita aina, lukuun ottamatta muutamia kriisejä kaveruudessamme. Nyt hieman vanhempana ystävyytemme on syventynyt entisestään, vaikka välimatkaakin on noin 800 km.

Olemme Minnan kanssa nauraneet, että olemme kuin yö ja päivä, eli siis täysin erilaisia, mutta tässä tapauksessa selvästi erilaisuus on hyväksi, täydennetään toisiamme. Hän on aina ollut tukena, kun tukea olen tarvinnut ja siitä olen hänelle kiitollinen. Varmasti ilman häntä selviytyminen elämän tähän astisista kriiseistä olisi ollut vaikeaa.

Minnaa voi kuvailla monilla eri adjektiiveilla; haaveileva, omalaatuinen, innostuva, salaperäinen jne. Ihan pienestä pitäen hän on ollut meistä kaveruksista sellainen haaveilevaisuuteen taipuva, jolla on ollut paljon haaveita ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Muistan hyvin, kun hän päätti noin 10-vuotiaana, että opiskelee aikuisena ranskan kielen ja muuttaa Ranskaan asumaan. Näihin aikoihin taisi tulla myös haaveet asianajajan ammatista, jotka jatkuivat minun muistaakseni aika kauan aikaa. Häntä voi myös kuvailla sanalla omalaatuinen, on ihana miten Minna on niin sanotusti erilainen, eikä yritä sulautua massaan, tähän sisältyy siis sekä pukeutuminen että mielipiteet ja muut Minnan erikoisuudet. Mielipiteensä hän on aina ollut valmis ilmaisemaan ja yleensä myös hänen mielipiteensä ovat hyvin vahvoja. Vaikka Minnalla on vahvat mielipiteet asioista ei hän yleensä ottaen kuitenkaan tyrmää toisen mielipiteitä, vaan kuuntelee kyllä mitä mielipiteitä toisella on.

Vaikka ollaan Minnan kanssa tunnettu jo kauan, aina hänestä tuntuu löytyvän uusia asioita. Ihan vastikään hän ilmoitti, että pitää leikekirjaa /- kirjoja, tämä tuli minulle uutena tietona. Hauskaa miten hänestä löytyy aina vaan uusia ulottuvuuksia. On hienoa, että hän jaksaa touhuta kaikenlaista kuten leikekirjoja, itse kun en kyllä saisi sellaista aikaiseksi. Lapsuudessa Minna kyllä askarteli kovasti tätinsä kanssa, ehkä leikekirjan teko liittyy tähän askarteluvimmaan. Hän myös on aina ollut hieman salaperäinen ja sen vuoksi mielenkiintoinen persoona, tuntuu, että hän on täynnä pieniä salaisuuksia.

Minna on varsinkin nyt viime aikoina alkanut ajattelemaan hyvin syvällisesti ja ottamaan selvää mieleen liittyvistä asioista (itse en näistä juuri ymmärrä) sekä analysoimaan kaikenlaisia asioita. Kun tarkemmin tätä ajattelen, hän on oikeastaan aina ollut hyvin ajatteleva ja ajatuksiinsa uppoutuva. Nuorempanakin hän upposi ajatuksiinsa ihan täysin ja tuntui, että ei se neiti tässä maailmassa taida aina ollakaan. Hyvin mielenkiintoista on välillä kysellä Minnalta mitä ajatuksia hänen päässään liikkuu, niistä kun ei koskaan tiedä.

Ihana joulu!!

Hyvä ja rauhallinen olo kun on joulukahvi edessäni, kynttilöitä taustalla ja joululauluja kuunnellen. Eilen sain paketoitua lähes kaikki joululahjat ja joulukoristeet ja jouluherkut tehty, osittain. Suurin osa joulu kiireestä on nyt ohi ja saa vaan nauttia ja rentoutua. Minulla on ollut niin paljon tehtävää joulujärjestelyssä ja koulun sekä töiden kanssa että ei ole aikaa ollut kirjoittaa tänne. Tällä hetkellä asuntomme ei näytä ollenkaan siivotulta, sillä keittiön pöydän on valloittanut ompelukone, askartelutarvikkeet ja joulupaperit, ehkä huomenna teen kunnon siivouksen kun on viikonloppukin tulossa ja enää viikko jouluun.  

Olen oikein jouluihminen. Olen kutsunut että se on minulle kuin viides vuoden aika. Syyskuussa odottelen että lunta tulisi ja saa pihan laitettua talvikuntoon, lehdet haravoitua ja laittaa paljon lyhtyjä syksyn pimeyttä karkottamaan. Lokakuussa voi jo ensimmäisen kerran (ja vain kerran) kuunnella joululauluja ja alkaa miettiä joululahjoja itselle ja muille, ja odotellen suunnattomasti jo lumen tuloa. Kun olen lapsuuteni kasvanut Lapissa, Kittilässä, niin on tottunut että ensi lumi tulee lokakuussa, joskus pysyväkin lumi jo silloin, niin sitä on tottunut odottamaan näihin aikoihin, valitettavasti etelässä harvoin tulee vielä.

Marraskuussa jo voi kuunnella joululauluja, vaikkakin kaikki jouluvalmistelut riippuvat ihan lumen tulosta. En osaa aloittaa valmisteluja ilman lunta, kun ei pääse joulu tunnelmaan. Tänä vuonna kun lumi tuli niin myöhään niin harmitti vähän kun tuli vähän kiire. Kun ensilumi tuli sain aikaiseksi vaan osan joulu siivouksesta ja kaappien siistimisen, kun ei kauaa ollut lumi maassa. Joka vuosi olen pyrkinyt tukemaan partiolaisia ainakin ostamalla joulukalenterin heiltä, mutta tänä vuonna en ole nähnyt missään kalentereita myytävänä joten jäi tältä vuodelta ostamatta. Marraskuussa laitan adventtikynttilät ja joulukalenterin valmiiksi ainakin, vaikka lunta ei olisi tullutkaan, jos on niin joitakin joulukoristeita voi jo laittaa mutta ei vielä liikaa, tänä vuonna en laittanut kun joulukalenterin ja adventtikynttilät.. Tänä vuonna sain ”kuningas idean” ja tein koirallemme joulukalenterin itse ompelemalla, huh, siinä olikin työtä ihan liikaakin enkä saanut valmiiksi ennen joulukuuta mutta tein ainakin seuraavan päivän luukun valmiiksi, itse asiassa vieläkin on 2 luukkua tekemättä. Marraskuussa aletaan perheen kesken kerään listaa mitä kukakin haluaa ja mitä ei halua tai tarvitse. Meillä on ollut tapana hankkia kaikille jokin lahja, on vaan nykyään perhe piiri laajentunut kun kaikilla siskoillakin on miehet ja osalla lapsia, tänä vuonna viimeinenkin siskoistani odottaa lasta, minulla tosiaan ei ole veljiä ollenkaan.

Kun aloin olemaan miesystäväni kanssa niin hän ei ollut ollenkaan jouluihminen, mutta kyllä hän pikku hiljaa vähän alkanut pitää joulusta. Tänä vuonna hän ensimmäisen kerran sanoi marraskuun loppu puolilla että on vähän joulumieli. Mutta kun aikaa meni eteenpäin niin itsestä on tuntunut että se on jo hävinnyt, kun aina välissä hän on sellainen ”vastarannan kiiski” ja ei ymmärrä miksi pitää hössöttää ja ostaa niin paljon. Hän kyllä auttaa silloin kun pyydän, se on hurjan kivaa, varsinkin kun tänä vuonna meni niin myöhään valmistelut.   

Joulukuu, ihanin ja rakkain kuukausi minulle. Kuuntelen joulumusiikkia ja leivon torttuja ja pipareita, vielä en ole piparitaikinaa tehnyt mutta kai se pitäisi tehdä. Meillä ei syödä paljoa pipareita niin se inspiraatio on vähän vähäisempi, mutta keksinkin vähän aikaa sitten että voisin tehdä pienet pussukat ja antaa naapureillemme pienen joulunlahjan ja sillä tavoin toivottaa hyvää joulua. Joulun alla on ihan kulkea kaupoilla ja ihastella joulukoristeita ja mahdollisesti ostaa kotiakin jotain. Minä tykkään siitä että kaupoissa soi joululaulut, vaikka useat ei välitäkään. Joulu kortit olen tehnyt yleensä itse mutta tänä vuonna en ehtinyt, niin piti laitaa kaupan valmiita kortteja.

Vaikka teen jouluvalmistelut huolella ja käytän aikaa siihen paljon, emme joulua vietä kotona. Menemme jouluksi vanhempieni luo Lappiin jossa kaikki perheenjäsenet yleensä viettää joulun. Tänä jouluna on jo toinen kerta kun mukanamme on miesystäväni kummityttö, josta olen jotain aikaisemminkin kertonut. Jokavuotinen ongelma on miten saadaan tavarat, ihmiset ja eläimet mukaan. Meillä on aina myös kissa ja koira mukana reissullamme.

Minä tosiaan nautin joulusta ja sen tuomasta puuhasta. On ihanaa tuntee uupumusta kun on siivonnut ja paketoinut lahjoja ja illalla istua telkkarin ääreen syömään konvehti karkkeja ja juomaan joulu teetä tai sitten ilta oluen. Mietiskellen samalla että vielä pitäisi tehdä huomenna paljon kaikenlaista, tietenkin samalla hoitaa koulutyöt ja välissä töissä käydä. Nyt kun suurin osa on tehty, voi vaan nauttia ja rentoutua ja olla tyytyväinen aikaan saannokseensa.

Jouluperinteestä perheen luona ajattelin kerta myöhemmin, todennäköisesti kun ollaan jo pohjoisessa ja jouluaaton vietossa, kun aina on vähän aikaa tehdä omia juttuja.