Hyvä
ja rauhallinen olo kun on joulukahvi edessäni, kynttilöitä taustalla ja
joululauluja kuunnellen. Eilen sain paketoitua lähes kaikki joululahjat ja joulukoristeet
ja jouluherkut tehty, osittain. Suurin osa joulu kiireestä on nyt ohi ja saa
vaan nauttia ja rentoutua. Minulla on ollut niin paljon tehtävää joulujärjestelyssä
ja koulun sekä töiden kanssa että ei ole aikaa ollut kirjoittaa tänne. Tällä
hetkellä asuntomme ei näytä ollenkaan siivotulta, sillä keittiön pöydän on valloittanut
ompelukone, askartelutarvikkeet ja joulupaperit, ehkä huomenna teen kunnon
siivouksen kun on viikonloppukin tulossa ja enää viikko jouluun.
Olen
oikein jouluihminen. Olen kutsunut että se on minulle kuin viides vuoden aika. Syyskuussa
odottelen että lunta tulisi ja saa pihan laitettua talvikuntoon, lehdet
haravoitua ja laittaa paljon lyhtyjä syksyn pimeyttä karkottamaan. Lokakuussa
voi jo ensimmäisen kerran (ja vain kerran) kuunnella joululauluja ja alkaa
miettiä joululahjoja itselle ja muille, ja odotellen suunnattomasti jo lumen
tuloa. Kun olen lapsuuteni kasvanut Lapissa, Kittilässä, niin on tottunut että
ensi lumi tulee lokakuussa, joskus pysyväkin lumi jo silloin, niin sitä on tottunut
odottamaan näihin aikoihin, valitettavasti etelässä harvoin tulee vielä.
Marraskuussa
jo voi kuunnella joululauluja, vaikkakin kaikki jouluvalmistelut riippuvat ihan
lumen tulosta. En osaa aloittaa valmisteluja ilman lunta, kun ei pääse joulu tunnelmaan.
Tänä vuonna kun lumi tuli niin myöhään niin harmitti vähän kun tuli vähän
kiire. Kun ensilumi tuli sain aikaiseksi vaan osan joulu siivouksesta ja
kaappien siistimisen, kun ei kauaa ollut lumi maassa. Joka vuosi olen pyrkinyt
tukemaan partiolaisia ainakin ostamalla joulukalenterin heiltä, mutta tänä
vuonna en ole nähnyt missään kalentereita myytävänä joten jäi tältä vuodelta
ostamatta. Marraskuussa laitan adventtikynttilät ja joulukalenterin valmiiksi
ainakin, vaikka lunta ei olisi tullutkaan, jos on niin joitakin joulukoristeita
voi jo laittaa mutta ei vielä liikaa, tänä vuonna en laittanut kun
joulukalenterin ja adventtikynttilät.. Tänä vuonna sain ”kuningas idean” ja
tein koirallemme joulukalenterin itse ompelemalla, huh, siinä olikin työtä ihan
liikaakin enkä saanut valmiiksi ennen joulukuuta mutta tein ainakin seuraavan
päivän luukun valmiiksi, itse asiassa vieläkin on 2 luukkua tekemättä.
Marraskuussa aletaan perheen kesken kerään listaa mitä kukakin haluaa ja mitä
ei halua tai tarvitse. Meillä on ollut tapana hankkia kaikille jokin lahja, on
vaan nykyään perhe piiri laajentunut kun kaikilla siskoillakin on miehet ja
osalla lapsia, tänä vuonna viimeinenkin siskoistani odottaa lasta, minulla
tosiaan ei ole veljiä ollenkaan.
Kun
aloin olemaan miesystäväni kanssa niin hän ei ollut ollenkaan jouluihminen,
mutta kyllä hän pikku hiljaa vähän alkanut pitää joulusta. Tänä vuonna hän
ensimmäisen kerran sanoi marraskuun loppu puolilla että on vähän joulumieli.
Mutta kun aikaa meni eteenpäin niin itsestä on tuntunut että se on jo hävinnyt,
kun aina välissä hän on sellainen ”vastarannan kiiski” ja ei ymmärrä miksi
pitää hössöttää ja ostaa niin paljon. Hän kyllä auttaa silloin kun pyydän, se
on hurjan kivaa, varsinkin kun tänä vuonna meni niin myöhään valmistelut.
Joulukuu,
ihanin ja rakkain kuukausi minulle. Kuuntelen joulumusiikkia ja leivon torttuja
ja pipareita, vielä en ole piparitaikinaa tehnyt mutta kai se pitäisi tehdä.
Meillä ei syödä paljoa pipareita niin se inspiraatio on vähän vähäisempi, mutta
keksinkin vähän aikaa sitten että voisin tehdä pienet pussukat ja antaa
naapureillemme pienen joulunlahjan ja sillä tavoin toivottaa hyvää joulua.
Joulun alla on ihan kulkea kaupoilla ja ihastella joulukoristeita ja mahdollisesti
ostaa kotiakin jotain. Minä tykkään siitä että kaupoissa soi joululaulut,
vaikka useat ei välitäkään. Joulu kortit olen tehnyt yleensä itse mutta tänä
vuonna en ehtinyt, niin piti laitaa kaupan valmiita kortteja.
Vaikka
teen jouluvalmistelut huolella ja käytän aikaa siihen paljon, emme joulua vietä
kotona. Menemme jouluksi vanhempieni luo Lappiin jossa kaikki perheenjäsenet yleensä
viettää joulun. Tänä jouluna on jo toinen kerta kun mukanamme on miesystäväni
kummityttö, josta olen jotain aikaisemminkin kertonut. Jokavuotinen ongelma on
miten saadaan tavarat, ihmiset ja eläimet mukaan. Meillä on aina myös kissa ja
koira mukana reissullamme.
Minä
tosiaan nautin joulusta ja sen tuomasta puuhasta. On ihanaa tuntee uupumusta
kun on siivonnut ja paketoinut lahjoja ja illalla istua telkkarin ääreen
syömään konvehti karkkeja ja juomaan joulu teetä tai sitten ilta oluen.
Mietiskellen samalla että vielä pitäisi tehdä huomenna paljon kaikenlaista,
tietenkin samalla hoitaa koulutyöt ja välissä töissä käydä. Nyt kun suurin osa
on tehty, voi vaan nauttia ja rentoutua ja olla tyytyväinen aikaan
saannokseensa.
Jouluperinteestä
perheen luona ajattelin kerta myöhemmin, todennäköisesti kun ollaan jo pohjoisessa
ja jouluaaton vietossa, kun aina on vähän aikaa tehdä omia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti