Oluen ja tupakin valmistajat

Mietimpä tässä kuinka oluen valmistavat eroavat tupakan valmistajista. Olen pitkän aikaan jo juonut pelkästään ykkösolutta. Olen erittäin tyytyväinen Suomessa suurimpiin oluitten tuottajiin, verrattuna tupakin tuottajiin.

Aluksi sen verran että olen itse oluen- että tupakinkäyttäjä. Olen polttanut noin 10 vuotta vakituisesti ja tupakin käytöstä on tullut suuri riippuvuus, kuten arvata saattaa. Haluaisin eroon tupakista ja olen yrittänyt sitä moneen otteeseen. Moni lopettaneista sano, että ”jätä vaan, kerrasta poikki”. Valitettavasti olen joko heikko tupakin lopettamisen suhteen tai nykyisen tupakkien valmistajien tai tuottajien periaatteen vuoksi se ei onnistu. Huono syy, tiedän, mutta mielestäni kaikkien kannattaa miettii myös tätä seikkaa.

Useat tupakin tuottajat/valmistajat ovat lisänneet entisestään tupakkeihinsa ainetta, joka lisää riippuvaisuutta ja siitä irti pääsemistä. Olen erittäin kiitollinen lääkkeiden valmistajiin jotka pyrkii auttamaan tupakista irrottautumisen kanssa. Itse en vielä ole niitä käyttänyt mutta ajattelin käyttää jos ei muuten onnistu. ymmärrän sen että tupakan valmistajat joutuvat ahtaalle ja joutuvat kaikin keinoin yrittää saada ihmiset pysymään riippuvaisina, jotta saisivat myytyä tuotteitaan. Varsinkin kun tupakan lopettamista kannustetaan ja pyritään helpottaan monella tavalla, on lääkkeitä, vierotustuotteita ja auttavia puhelimia. Sekä uusimpana sähkötupakki, joka onkin minun onneni. Mutta silti, on mielestäni väärin ihmisten terveydenkin uhalla, lisätä aineita jotka lisää riippuvuutta, että lopettaminen olisi vielä hankalampaa.

Aloin kesällä käyttämään sähkötupakkia, aluksi poltin normaali tupakkia ja sähkötupakkia, mutta jossain vaiheessa jätin normaali tupakin pois ja olo oli paljon parempi. Tällä hetkellä tuntuu pirteämmältä ja raikkaammalta, paitsi että taas silloin tällöin poltan normaali tupakin. En tiedä oikeastaan miksi, varmaan tapa ja yhä riippuvuus siihen voimakas, vaikka olen hyvin saanut sen korvattua sähkötupakilla. Mutta kun polttaa normaali tupakin niin se maistuu niin pahalta ja sen jälkeinen olo on väsynyt ja tunkkainen, se ei ole kivaa. Se onneksi muistuttaa että miksi vaihdoin. 

Alkoholin kohdalla, olen erittäin tyytyväinen, että on mahdollisuus valita ykkösolut. Suosittelen sitä kaikille. Olen oluitten ystävä ja tykkään maistella erinaisia ulkomaisia oluita. Ykkösoluen hyvät puolet on se, ettei se humalluta, vaikka ottaisit pari sauna olutta. Kun se ei humalluta niin se vähentää myös halua ja tarvetta saada sitä lisää. Joka taas on hyvä asia verrattuna tupakkiin. Ykkösoluissa on paljon eroja, kuten on normaali oluissakin, ei kaikki niistäkään ole hyviä, mutta minun mielestä niiden makuun on panostettu sillä kyllä muistan kun aikoinaan maisteli erilaisia, niin ei ne olleet hyviä. Tietenkin jos on humala hakuista tai haluaa vähän että olut tuntuiskin päässä jonkin verran niin silloin ei ehkä ykkösolut ole hyvä. Paitsi että nyt kun on tottunut juomaan vain ykkösolutta niin kyllä huomaan että sekin tuntuu vähäsen päässä.

Itse pointti tälle kirjoitukselle oli että minun mielestä alkoholinvalmistajat ovat miellyttävämpiä ja järkevämpiä kuin tupakinvalmistajat. Vaikka alkoholikin on riippuvaisuutta aiheuttava ja aiheuttaa terveysriskejä, valmistajat saavat myytyä tuotteitaan vaikka ei tarkoitus olisikaan humalluttaa. Tupakin valmistajat vähentävät entisestään miedompia tupakkejaan. Tarkkaan en tiedä kuinka paljon Suomen päättäjät vaikuttaa tähän. Pienten askien poistaminen myynnistä ei ollut viisasta heiltä, sillä itse olen joskus ostanut niitä kun olen yrittänyt lopettaa. Jos tuli ostettua keskikokoinen aski niin tuli aina poltettuakin enemmän. Mielestäni myös Suomen päättäjät pitäisi miettiä myös tällaisia asioita tarkemmin.

Muutoksia ja lisäopiskelua

Aika menee niin nopeasti, ettei ehdi edes tänne kirjoitella. Lähihoitaja opinnoistani on enää tämä viimeinen vuosi jäljellä ja siirryin Tampereelle opiskelemaan viimeiseksi vuodeksi kun Loimaalla ei ollut tätä linjaa jota halusin, eli mielenterveys- ja päihdetyö. Opetuksen taso on ihan eri luokkaa mitä Loimaalla, se varmasti moni osasi arvatakin. Enää en Loimaalle kyllä vaihtaisi takasin vaikka maksettaisiin.

Koulumatkani kuljen junalla Loimaalta, ja asemalta kävellen koululle. Tälläkin hetkellä istun junassa ja kirjoitan tätä. On erittäin kätevää kulkee junalla kun ei tarvitse kuin istua ja voin hyödyntää matkani aina koulu töihin tai vaikka näin, kirjoittamalla blogia. Minulla menee koulumatkoihin 2 tuntia, joten jos päivittäin tekee jotain koulun eteen matkoilla niin pystyn kotona keskittymään kaikkeen muuhun, enää silloin ei tarvitse väsätä koulutehtäviä.

Mitä muutoksiin ja erovaisuuksiin tulee, verrattuna edelliseen kouluun, on luokkakaverit, ympäristö, opettajat ja opetus. Tietenkin nämä olivat itsestäänselvyyksiä, sillä koulun vaihdoksessa aina on nämä, mutta kerron omasta näkövinkkelistä miten itse näen nämä.

Luokka on monellakin tavalla erilainen kuin edellinen. Edellisessä koulussa olin huomattavasti muita vanhempi, nyt taas, en edes ole vanhin ja muutenkin lähempänä ikääni on useampia. Toiseksi, luokkamme on iso, verrattuna viime vuoteen, nyt meitä on 24 ja edellisessä luokassa oli 17. Lisäksi, miehiä on enemmän, muistaakseni 6 miestä, kun edellisessä oli vain 1, tai no, 2 oli ensimmäisenä vuonna. Ryhmässä on todella paljon eri tyylisiä ihmisiä, saa nähdä mitä vielä paljastuukaan myöhemmin.

Ympäristönä koulu on iso ja mielenkiintoinen. Treduhan on yksi isoimpia Suomessa, toki se on jaettu moneen eri yksikköön, mutta silti siellä on paljon väkeä. Ruokajonoissa kestää vartin jonottaa, vaikka ruokailut on jaettukin eri aikoihin toisilla ryhmillä. Koulu rakennuksena on erittäin monimutkainen, luokkien hakeminen kestää. Ryhmänohjaajamme sanoi että hän on ollut koulussa 6 vuotta ja nyt vasta alkaa muistaa missä on mikäkin luokka. Sepä oli kiva kuulla, että tuskin opin siis itse koko vuoden aikana oppiin ja poukkoilen käytävillä erisuuntiin etsien luokkia, no onneksi meitä on muitakin joka on hieman sekaisin luokista. Mielenkiintoiseksi koulu ympäristönä tekee se että se on vanha sairaala. Itse tykkään paljon historiasta ja kyseisessä rakennuksessa näkyy selvästi vanhan rakennuksen tyyli ja on kiva ajatella että ennen täällä on ennen hoidettu työkseen potilaita kun itse vasta opiskellaan alalle. Toki, olenhan tietenkin tehnyt jo alan töitä, mutta ajatuksena on kuitenkin hauska.

Opetuksen taso ja painotettavat asiat ovat erilaiset, kun edellisessä koulussa. Suoraan sanottuna, minulla on todella paljon itsenäistä työskentelyä ja joudun paljon hankkimaan lisätietoa, sillä ne asiat jotka tässä koulussa on olleet perusasioita ja oletetaan että osataan, niin itse en edes ole kuullut. Kaikkein suurin erovaisuus toistaiseksi on tullut vastaan lääkeopissa. Itse valitin edellisessä koulussa kun ei käydä lääkkeitä paremmin, oikeastaan ollenkaan, siltikään asialle ei mitään tehty. Nyt minulla on siinä paljon kirimistä, ei auta kun opetella niitä nyt, se hieman harmittaa, eikä niin vähääkään. Koeita on tässä koulussa enemmän ja muutenkin vähän ripeämpi tahti. Opinnäytetyö on aloitettu jo useita viikkoja sitten, aiheseminaarit esitelty. Vain yksi asia Loimaalla oli paremmin opetuksessa, se että kurssi suoritukset arvioitiin suurin osa numeroilla, Tredussa on vain suoritusmerkinnällä lähes kaikki, se ei motivoi opiskelijaa panostamaan täysillä. Itseni kohdalla se ei kyllä hidasta. Opiskelen innolla ja haluun vaan lisää tietoa.

Mieheni oli erittäin ihana kun sanoin että haluaisin läppärin, joka soveltuisi juuri koulu käyttöön ja matkusteluun. Hän selaili eri vaihto ehtoja ja aina sopivan vaihtoehdon tullessa vastaan ehdotti että mitä mieltä olisi tällaisesta. Enhän minä tiedä koneista juuri paljoakaan, joten luotin vain mieheni arvioon. Hän kun tietää koneista paljon ja tuntee minut että mitä siinä pitää olla. Hän lopulta päätyi tähän, joka minulla nykyään on. Tämä on ollut vasta n. viikon minulla. Olen ihastunut tähän. tämä on kevyt, vain 1,6kg, näyttö joku13-13,5 tuumainen, erittäin nopea käynnistymään (mieheni sanoi että siinä on joku SS… -levy, joka nopeuttaa käynnistämistä, en muista mikä se oli) ja joku Fujitsu tämä on, ultrabook ja lifebook lukee tuossa näppiksen alla. Tämä helpottaa koulussa tunnilla muistiinpanojen kirjoittamista, kun en pidä siitä paperi sotkusta, aina joku paperi hukassa tai ei löydä juuri kun sitä tarvitsisi. Vaikka järjestelmällinen olenkin, niin ei silti paperini tuntunee olevan tarpeeksi järjestyksessä. Nyt skannaan tulostetut paperit koneelle ja muistiinpanot on siististi koneella kansioissa. Lisäksi kevyyden vuoksi on helppo pitää sitä mukana. Netin saan tähän puhelimestani, kätevää.  

Olen tykännyt myös paljon siitä että täällä tehdään paljon opintokäyntejä tai joku kokemuspuhuja käy koululla, lähes joka viikko. Tampereella toki on paljon enemmän mahdollisuuksiakin kun taas pienellä paikkakunnalla. Tämän syksyn aikana ollaan käyty Pitkäniemen sairaalassa, Osviitta kriisikeskuksessa, mielenterveys- ja päihdepäivillä ja tänään piti olla Huoltsussa, mutta ei se onnistunutkaan kun oli väärät aikataulut esittelijällä, lisäksi kokemus puhujia on käynyt muutama. Opintokäynti paikkoja on muistaakseni ollut enemmän, mutta en nyt saa päähäni.

Tästä aiheesta en tällä hetkellä muuta osaa sanoa. Paljon olisi kirjoitettavaa mutta aika on nykyään kortilla. Kotona aikaa on enää n. 3-4 tuntia, josta suurin osa menee normaali arjen pyörittämiseen. Yritän jossain vaiheessa saada noita keskeneräisiä kirjoituksia valmiiksi, ja laitettua tänne.