Muutoksia ja lisäopiskelua

Aika menee niin nopeasti, ettei ehdi edes tänne kirjoitella. Lähihoitaja opinnoistani on enää tämä viimeinen vuosi jäljellä ja siirryin Tampereelle opiskelemaan viimeiseksi vuodeksi kun Loimaalla ei ollut tätä linjaa jota halusin, eli mielenterveys- ja päihdetyö. Opetuksen taso on ihan eri luokkaa mitä Loimaalla, se varmasti moni osasi arvatakin. Enää en Loimaalle kyllä vaihtaisi takasin vaikka maksettaisiin.

Koulumatkani kuljen junalla Loimaalta, ja asemalta kävellen koululle. Tälläkin hetkellä istun junassa ja kirjoitan tätä. On erittäin kätevää kulkee junalla kun ei tarvitse kuin istua ja voin hyödyntää matkani aina koulu töihin tai vaikka näin, kirjoittamalla blogia. Minulla menee koulumatkoihin 2 tuntia, joten jos päivittäin tekee jotain koulun eteen matkoilla niin pystyn kotona keskittymään kaikkeen muuhun, enää silloin ei tarvitse väsätä koulutehtäviä.

Mitä muutoksiin ja erovaisuuksiin tulee, verrattuna edelliseen kouluun, on luokkakaverit, ympäristö, opettajat ja opetus. Tietenkin nämä olivat itsestäänselvyyksiä, sillä koulun vaihdoksessa aina on nämä, mutta kerron omasta näkövinkkelistä miten itse näen nämä.

Luokka on monellakin tavalla erilainen kuin edellinen. Edellisessä koulussa olin huomattavasti muita vanhempi, nyt taas, en edes ole vanhin ja muutenkin lähempänä ikääni on useampia. Toiseksi, luokkamme on iso, verrattuna viime vuoteen, nyt meitä on 24 ja edellisessä luokassa oli 17. Lisäksi, miehiä on enemmän, muistaakseni 6 miestä, kun edellisessä oli vain 1, tai no, 2 oli ensimmäisenä vuonna. Ryhmässä on todella paljon eri tyylisiä ihmisiä, saa nähdä mitä vielä paljastuukaan myöhemmin.

Ympäristönä koulu on iso ja mielenkiintoinen. Treduhan on yksi isoimpia Suomessa, toki se on jaettu moneen eri yksikköön, mutta silti siellä on paljon väkeä. Ruokajonoissa kestää vartin jonottaa, vaikka ruokailut on jaettukin eri aikoihin toisilla ryhmillä. Koulu rakennuksena on erittäin monimutkainen, luokkien hakeminen kestää. Ryhmänohjaajamme sanoi että hän on ollut koulussa 6 vuotta ja nyt vasta alkaa muistaa missä on mikäkin luokka. Sepä oli kiva kuulla, että tuskin opin siis itse koko vuoden aikana oppiin ja poukkoilen käytävillä erisuuntiin etsien luokkia, no onneksi meitä on muitakin joka on hieman sekaisin luokista. Mielenkiintoiseksi koulu ympäristönä tekee se että se on vanha sairaala. Itse tykkään paljon historiasta ja kyseisessä rakennuksessa näkyy selvästi vanhan rakennuksen tyyli ja on kiva ajatella että ennen täällä on ennen hoidettu työkseen potilaita kun itse vasta opiskellaan alalle. Toki, olenhan tietenkin tehnyt jo alan töitä, mutta ajatuksena on kuitenkin hauska.

Opetuksen taso ja painotettavat asiat ovat erilaiset, kun edellisessä koulussa. Suoraan sanottuna, minulla on todella paljon itsenäistä työskentelyä ja joudun paljon hankkimaan lisätietoa, sillä ne asiat jotka tässä koulussa on olleet perusasioita ja oletetaan että osataan, niin itse en edes ole kuullut. Kaikkein suurin erovaisuus toistaiseksi on tullut vastaan lääkeopissa. Itse valitin edellisessä koulussa kun ei käydä lääkkeitä paremmin, oikeastaan ollenkaan, siltikään asialle ei mitään tehty. Nyt minulla on siinä paljon kirimistä, ei auta kun opetella niitä nyt, se hieman harmittaa, eikä niin vähääkään. Koeita on tässä koulussa enemmän ja muutenkin vähän ripeämpi tahti. Opinnäytetyö on aloitettu jo useita viikkoja sitten, aiheseminaarit esitelty. Vain yksi asia Loimaalla oli paremmin opetuksessa, se että kurssi suoritukset arvioitiin suurin osa numeroilla, Tredussa on vain suoritusmerkinnällä lähes kaikki, se ei motivoi opiskelijaa panostamaan täysillä. Itseni kohdalla se ei kyllä hidasta. Opiskelen innolla ja haluun vaan lisää tietoa.

Mieheni oli erittäin ihana kun sanoin että haluaisin läppärin, joka soveltuisi juuri koulu käyttöön ja matkusteluun. Hän selaili eri vaihto ehtoja ja aina sopivan vaihtoehdon tullessa vastaan ehdotti että mitä mieltä olisi tällaisesta. Enhän minä tiedä koneista juuri paljoakaan, joten luotin vain mieheni arvioon. Hän kun tietää koneista paljon ja tuntee minut että mitä siinä pitää olla. Hän lopulta päätyi tähän, joka minulla nykyään on. Tämä on ollut vasta n. viikon minulla. Olen ihastunut tähän. tämä on kevyt, vain 1,6kg, näyttö joku13-13,5 tuumainen, erittäin nopea käynnistymään (mieheni sanoi että siinä on joku SS… -levy, joka nopeuttaa käynnistämistä, en muista mikä se oli) ja joku Fujitsu tämä on, ultrabook ja lifebook lukee tuossa näppiksen alla. Tämä helpottaa koulussa tunnilla muistiinpanojen kirjoittamista, kun en pidä siitä paperi sotkusta, aina joku paperi hukassa tai ei löydä juuri kun sitä tarvitsisi. Vaikka järjestelmällinen olenkin, niin ei silti paperini tuntunee olevan tarpeeksi järjestyksessä. Nyt skannaan tulostetut paperit koneelle ja muistiinpanot on siististi koneella kansioissa. Lisäksi kevyyden vuoksi on helppo pitää sitä mukana. Netin saan tähän puhelimestani, kätevää.  

Olen tykännyt myös paljon siitä että täällä tehdään paljon opintokäyntejä tai joku kokemuspuhuja käy koululla, lähes joka viikko. Tampereella toki on paljon enemmän mahdollisuuksiakin kun taas pienellä paikkakunnalla. Tämän syksyn aikana ollaan käyty Pitkäniemen sairaalassa, Osviitta kriisikeskuksessa, mielenterveys- ja päihdepäivillä ja tänään piti olla Huoltsussa, mutta ei se onnistunutkaan kun oli väärät aikataulut esittelijällä, lisäksi kokemus puhujia on käynyt muutama. Opintokäynti paikkoja on muistaakseni ollut enemmän, mutta en nyt saa päähäni.

Tästä aiheesta en tällä hetkellä muuta osaa sanoa. Paljon olisi kirjoitettavaa mutta aika on nykyään kortilla. Kotona aikaa on enää n. 3-4 tuntia, josta suurin osa menee normaali arjen pyörittämiseen. Yritän jossain vaiheessa saada noita keskeneräisiä kirjoituksia valmiiksi, ja laitettua tänne.