Iski inspiraatio!!

Olen innostunut katsomaan tuota Jutta ja puolen vuoden dieetti- sekä Rakas, sinusta on tullut pullukka- ohjelmaa. Patistan aina miehenikin katsomaan sitä ja hän taas ei niin innostunut ole kuin minä, mutta katsoo kyllä ne kanssani. Ihana mies minulla, eikö vaan?! Niistä saan uutta inspiraatioita itselleni. Ajattelen että kun hekin pystyvät tuohon niin kyllä minäkin! Heillä kuitenkin on kymmeniä kiloja enemmän kuin minulla ja pystyvät siihen tuskan kautta. He motivoivat minua hyvin, tietämättömiä siitä kyllä. Joten innostuneena päätin ottaa itseäni niskasta kiinni (jälleen kerran) ja alkaa tekee oikeasti jotain.

Olen jo pidemmän aikaan seurannut syömistäni ja käyttänyt kalorilaskuri.fi ohjelmaa, mutta oikeastaan kaikki kaatuu siihen että en jaksa punnita kaikkea mitä syön ja sen jälkeen vielä merkata ne tarkasti ylös. Ajattelin että teen toisin päin. Merkkaan ensin viikon ruokailut sekä välipalat, sen jälkeen teen kauppalapun ja merkkaan kaikki tarvittavat viikoksi. Ei tule syötyä mitään ylimääräistä kun kaapissa ei ole sellaista. Tämä voi jonkun mielestä kuulostaa itsestään selvyydeltä ja että ainahan pitäisi näin tehdä, mutta minulle tämä on oikeasti uutta, koska inhoan kaupassa käyntiä ja varsinkin siellä viipymistä. Yleensä menen kauppaan ja otan juuri ne mitä välttämättä tarvitsee pariksi päiväksi ja äkkiä ulos. Tällöin myös helposti tulee mukaan myös joku herkkupussi kun herkkuhyllyjen välistä kiitää kassalle päin.

Ajattelin vetää tähän mukaan mieheni myös, mutta toistaiseksi ihana mieheni on tästä vielä täysin tietämätön kun hän ei ole nyt kotona ja sain tänä aamuna inspiraation. Itse olen menossa kohta iltavuoroon, niin kerronpa inspiraatiosta hänelle sitten illalla, ”ilahtuu varmasti”. Päätin suunnitella meille yhteisen liikunta suunnitelman. Ongelma vaan on se kun vuorotyöni vuoksi ei olla yhtä aikaa kotona kovin useasti päiväsaikaan. Olen yrittänyt katsella erilaisia sekä sopivia ruokia ja liikunta vaihtoehtoja meille molemmille.

Tämän lisäksi ajattelin jättää samalla tupakin pois, mutta ehkä se ei heti onnistu mutta pikku hiljaa tai vähän ajan päästä kun muuten tähän uuteen elämiseen tottuu. Sen kyllä sanon että innostunut liikkuja ja terveelliset elämäntavat eivät ole minun vahvuuteni. Kuitenkin nyt yritän, kun inspiraatio iski. On pakko hyödyntää nyt, sillä tiedän että se ei kauaa kestä, ainakaan minun kohdalla, jos ei heti laita töpinäksi. Alkoholin olen jo jättänyt pois n. kuukausi sitten, muutaman ykkösoluen join vappuna, mutta en muuta kuukauteen.

Pakko lähtee nyt töihin, tai oikeastaan työharjoitteluun, mutta silti. Jos vaikka saisin aikaiseksi huomenna viimeistään tehdä sen suunnitelman ja katsoa sitten se ruokalistakin. Toivottavasti saan mieheni innostumaan, yleensä hän kyllä on myötämielinen minun ideoilleni ja suostuu kokeilemaan, ehkä pienen taivuttelun kautta.  

Pvä 1: Me, myself and I

Tämän luulisi olevan helppo osio, kun parhaitenhan itse itsensä tuntee. Psykologiassa käytetyn Joharin ikkunan mukaan itse tuntee itsestään osan ja muut tuntevat osan, lisäksi osa jää kokonanna tiedostamatta itseltään sekä muilta. Saas nähdä paljastuuko elämän varrella koskaan se tiedostamaton minä. Omasta mielestäni olen erittäin tietoinen siitä millainen olen vaikka kaikki ei olekaan kauhean positiivista.

Elikkä, nimeni on Minna ja olen tällä hetkellä 26 vuotta, vajaan parin kuukauden päästä 27.  Opiskelen lähihoitajaksi toista vuotta. Synnyin Luvialla, mutta ollessani n.3-vuotias, muutimme lappiin, Kittilän kunnassa sijaitsevaan pieneen kylään nimeltä Alakylä. Siellä asuin ja kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni. Alakylässä kävin ala-asteen, Kittilässä yläasteen ja sen jälkeen menin Kittilän lukioon. Kuitenkaan sitä en suorittanut loppuun, vaan täyttäessäni 18 muutin Saloon ja aloin opiskella artesaaniksi, sisustustekstiili puolelle. Kuitenkaan sekään ei ollut minun juttuni vaikka käsitöitä tykkäsin tehdäkin, joten lopetin koulun käytyäni sitä n.1,5 vuotta. Silloin päätin että olen työelämässä niin kauan kunnes tiedän mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ja mikä minusta tulee isona. Sen jälkeen olin Nokian tehtailla kokoamassa puhelimia n.1,5 vuotta. Sen jälkeen muutin sen aikaisen miehen kanssa Kangasalalle. Se oli itselleni elämääni eräänlainen käännekohta.

Ennen kun olin muuttanut Kangasalalle, minun ajatukseni ja toiveeni olivat hyvin epäselvät. Ei ollut kunnolla mitään mitä tavoitella ja tuntui kun ajelehtisi vaan elämän virrassa. Haave-ammatitkin vaihtuivat toiseen useasti.  Parisuhteet olivat lyhyt aikaisia ja railakas elämän meno oli silloin. Lukioon mennessä, minusta piti tulla juristi, mutta kun lukio meni penkin alle, ei sen jälkeen oikeastaan ollut toiveammattia. Kangasalalle muuttaessa minulle tarjottiin päiväkoti sijaisuuksia. Epäilin sitä suunnattomasti sillä siihen mennessä olin ajatellut että ainakaan en sosiaali- ja terveysalalle suuntaudu, ettei minusta ole siihen. Silloin ei ollut muutakaan työtä tarjolla joten päätin kokeilla. 2 vuotta tein sijaisuuksia Kangasalalla ja sinä aikana ajattelin, että kyllä vain, haluan tälle alalle, mutta en lastenpuolelle, se oli mielestäni liian ykstoikkoista. Aloin kiinnostua psykologiasta uudestaan (lukio aikana se oli paras aine ja mielenkiintoisin) ja hain Tampereelle lähihoitajaksi kahteen kertaan, mutta en päässyt. Saman aikaan asuessani sen aikaisen miesystävän kanssa parisuhteemme muuttui hankalaksi. Hän oli aina kireä ja tiuski minulle sekä kaikki mitä tein oli väärin, siltä minusta tuntui. Aloin itse palaamaan loppuun hänen kanssaan ja aloin viihtymään enemmän töissä ja koiran kanssa lenkillä kuin kotona. Silloin ajattelin että, kyllä hän vielä muuttuu ja luotin siihen, sillä keinoin päätin jatkaa parisuhdettamme. Asuessamme siellä tapasin koiran kanssa ulkoillessani erään loistavan ihmisen. Hän oli aina niin positiivinen ja iloinen että hänen seurassaan viihtyi hyvin. Hänen kanssaan ulkoilin paljon koiran kanssa, sillä hänellä oli myös koira. Hän myös piristi minua paljon ja auttoi jaksamaan. Lisäksi hän auttoi minua ymmärtämään, että sellainen parisuhde mikä minulla oli, niin ei ollut enää normaalia ja kaikenlaisten mutkien kautta jätin mieheni. Helppoa se ei ollut, paras vaihtoehto! Toisaalta halusin jäädä Kangasalalle, mutta totesin että parempi ottaa selvästi etäisyyttä asioihin. Muutin takasin Alakylään ja siellä asuin 2 kk, kun olin yrittänyt Oulusta saada asuntoa mutta en heti saanut. Viimein sain Oulusta asunnon ja muutin sinne.

Hain lähihoitajaksi Ouluunkin, mutta ei tärpännyt sielläkään. Siellä asuessa minulle oli vahvistunut että haluan ehdottomasti erikoistua mielenterveys- ja päihdepuolelle. Oulussa asuin vuoden verran ja elelin rentoa elämää, lähinnä se oli sellainen itseäni etsiskelevä elämän vaihe. Sinä aikana aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja muutin Loimaalle. Siitä kerronkin hieman enemmän tuossa myöhemmässä kohdassa.

Siinäpä oli tiivistetty tarina siitä mitä olen tehnyt ja mistä lähtenyt. Kaikkea en tosiaankaan jaksanut kirjoittaa sekä en nähnyt tarpeelliseksi tai halunnut kirjoittaa. Seuraavaksi kerronkin vähän luonteestani. Nykyään olen erittäin määrätietoinen ja tavoitteet on korkealla. Olen vaativa. Vaadin itseltäni ja muilta (heiltä, jotka jotenkin vaikuttavat omaan saavutukseeni tai elämääni) paljon. Erityisesti koulutöissä huomaan olevani vähän liiankin pikkutarkka ja vaadin ryhmäläisiltä myös suurta panostusta. Jos eivät asiat tapahdu kun tahdon niin teen sitten itse, vaikka se olisikin tarkoitettu jonkun muun tehtäväksi. Samoin olen huomannut parisuhteessa olevani sellainen nalkuttava (joskus) ja oletan asioita tapahtuvan, kuten haluan.

Kuitenkin vaikka itsessäni onkin tämä tarkka ja vaativa ihminen on ehkä suurin luonteen piirteeni pohdiskeleva ja mielikuvitus rikas ihminen. Voin uppoutua ajatuksiin ja miettiä omaa tai muiden elämänkatsomustaan tarkemmin, sekä rakentaen niistä omasta mielestäni järkeen käypiä teorioita. Mielikuvitus taas auttaa rentoutumaan ja sulkea pois epämiellyttävän ja todellisen maailman, Joskus on hauskaa tavallaan vaan elää siinä todellisuudessa mikä itsestään tuntuu mukavalta. Toki tiedostaen että se ei ole totta mutta jokaisella ihmisellä on oma tapansa arjen helpottamiseen.  

Olen myös erittäin eläinrakas ihminen ja mielelläni, jos vaan puitteet sallisi, hommaisin paljon eläimiä. Haluaisin auttaa niin paljon kodittomia eläimiä ja antaa kodin omasta asunnostani niille. Valitettavaa on vaan, että ensinnäkin, mieheni ei ole siitä yhtä mieltä kanssani ja toiseksi tila loppuu kesken. Tulevaisuudessa olisi hieno omistaa erittäin iso talo, johon mahtuisi paljon ihania eläimiä.

Taas mitä lapsiin tulee, en ole lapsirakas ihminen. En viihdy niiden kanssa tunnen itseni ahdistetuksi niiden kanssaan. On vaan niin inhottavaa, kun moni ei sitä vaan voi ymmärtää, että kaikki ei voi niistä pitää!! En sano että inhoan niitä mutta en vaan myöskään pidä niistä. Poikkeuksiakin on, mutta ne ovat erittäin harvassa. Se kun joku tulee sanomaan, että ”eikö olekkin tää meidän Eetu suloinen kun se tuossa leikkii tuolleen” niin itselle tulee sellainen olo, että taidan just olla lähdössä muualle. Ei vaan ole minun juttu!!     

Mitähän vielä kertoisin itsestäni?? Kuuntelen ihmisiä mielellään ja autan, jos on mahdollista, mutta lähinnä pyrin vaan kuuntelemaan. Se pelkästään auttaa monia. Lisäksi olen kiinnostunut psykologiasta ja kuunnellessani ihmisiä, saan itsellenikin siitä paljon, sillä opin ymmärtämään paljon enemmän erilaisia ihmisiä. Erityisen kiinnostunut olen mielenterveys ongelmista tai lähinnä niiden synnystä, miksi niin kävi, onko laukaisevaa tekijää vai tuleeko vaan ajan myötä?? Ja paljon muuta, nuo edellä mainitut kysymykset ovat lähinnä vaan peruskysymyksiä ja suuntaa antavia, olen kiinnostunut kuitenkin hieman laajemmasta tietämyksestä ja ymmärryksestä.

En tähän väliin nyt osaa muuta sanoa itsestäni, tiedän että paljon on jäänyt sanomatta. Elämä itseni kanssa ei ole aina niin yksinkertaista että sen pystyy sanoin kuvailemaan, tässä lähinnä niitä jota on helppo paperille kirjoittaa ja muuttaa sanoiksi. 

30 päivän haaste

Ajattelinpa yrittää tarttua tällaiseen 30 päivän haasteeseen, koska moni näistä päiväaiheista vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sellaiselta, mistä olisi kiva kirjoittaa. Tarkoituksena olisi joka päivä, kolmenkymmenen päivän ajan, tehdä yksi postaus aiheesta, joka sille päivälle kuuluu.

Tässä olisi päiväaiheet listattuna:

Pvä 1: Me, myself and I
Pvä 2: Vanhempani ja sisarukseni
Pvä 3: Rakkauteni
Pvä 4: Harrastukseni
Pvä 5: Ystäväni
Pvä 6: Kirjahyllyn sisältö
Pvä 7: Lempimusiikkini
Pvä 8: Uskomukseni
Pvä 9: Rakkauden määritelmä
Pvä 10: Mitä oli ylläni tänään?
Pvä 11: Laukkuni sisältö
Pvä 12: Tärkeimmät tavarani
Pvä 13: Tyylini
Pvä 14: Missä asun?
Pvä 15: Lapsuuteni
Pvä 16: Unelmani
Pvä 17: Suosikki syntymäpäiväni
Pvä 18: Lempimuistoni
Pvä 19: Lempijuomani ja -ruokani
Pvä 20: Suosikkipaikkani
Pvä 21: Jotain, mikä saa minut itkemään
Pvä 22: Jotain, mikä saa minut hyvälle tuulelle
Pvä 23: Pelkoni
Pvä 24: Mitä haluan tehdä ennen kuolemaa
Pvä 25: Jos voisin toivoa jotain...
Pvä 26: Jotain, mitä kaipaan
Pvä 27: Jotain, mitä kadun
Pvä 28: Aamurutiinini
Pvä 29: Mitä kerään
Pvä 30: Jotain muuta, mikä on osa minua??

Muutamaa otsikkoa muutin kun keksin mielenkiintoisempia ja jotka on enemmän minua. Uskon että tätä on kiva tehdä sekä ehkä tällä tavalla lukijat saa enemmän tieto minusta itsestä, millainen henkilö on tekstien takana. 

Ongelmia blogin käytössä

Menee niin kyllä kohta hermot!! Voisiko joku kertoa miten saan tuon "30 päivän haasteen" erilliseksi hakemistoksi, siis samallalailla kun tuo blogiarkistot on, jotta voisin sen alle kirjoittaa joka päivä uuden tekstin.

Olisin oikein kiitollinen jos joku voisi vähän neuvoa, kun en löydä sellaista vaihtoehtoa.

Tilanne päivitystä

En ole kovinkaan ahkerasti kirjoitellut tänne mutta tällä hetkellä ei tuota aikaa ole ollut. Nyt oli hyvin aikaa kun on iltavuoro tiedossa ja on tylsää kun ei mitään tekemistä. Olen itse aamuvirkku niin heräsin sitten ennen seitsemää ja yrittänyt tässä kehitellä tekemistä yhteen asti, kun vuoro alkaa.

 Suurin ilouutinen omalla kohdallani on että sain paikan ensi syksyksi jatkamaan lähihoitaja opintojani Tampereelle mielenterveys- ja päihdetyöhön. Siitä olen niin onnellinen että en meinaa housuissa pysyä, sillä yksi pienempi unelma on jo toteutunut ja olen askeleen lähempänä suurempaa unelmaa. Nyt sitten olenkin etsinyt asuntoja Tampereen seudulta ahkerasti. Yhden upean kämpän löytänyt ja toivon että saataisiin se. Vaikka se onkin kaukana kaikesta, ja sieltä ihmisten ilmoille pääsemiseen tarvitsee autoa, niin ei haittaa, on se sen verran ihana kämppä!! Olenhan tottunut pitkiin välimatkoihin kun asunut Lapissa suurimman osan elämästäni. Tietenkin kun olen jo muutamia vuosia asunut etelässä, on itsestä tullut mukavuuden haluinen ja toivoisi palvelut lähelle, mutta kyllähän helposti sopeutuisin takaisin pitkiin välimatkoihin.

Tällä hetkellä olen työssä oppimassa mielenterveysyksikössä, joka on muuten loistava paikka ja paras työpaikka ja toppi paikka ikinä!! Paikka on yksityinen ja sen toimintatapa ja toiminta mahdollisuudet on erittäin hyvät. jonain päivänä toivoisin että pääsisin oikein töihin tuonne. Mietin vaan, että haluaisin nähdä myös kunnallisen mielenterveyspalvelujen yksikön toimintatavat ja miten se poikkeaa yksityisestä, onneksi ensi syksynä siihen avautuu mahdollisuus ja aion sen hyödyntää. Tässä toppi paikassa olen oppinut todella paljon siitä millaisen työhön olen suuntautumassa ja tämä vaan vahvistaa sitä että olen täysin oikean tien valinnut!! Viihdyn asiakkaiden kanssa hyvin ja tunnen olevani vahvimmillaan juuri tällaisessa työssä.

Kesäksi pääsin töihin kotihoitoon ja se on erittäin hyvä. Tykkäsin silloin topista kotihoidossa niin mielellään teen siellä töitä. Se on kyllä todella paljon erilaista työtä kuin tämä missä nyt olen topissa, silti hauskaa sekin!!

Suunnitelmissa olisi tehdä joskus tuo 30 päivän haaste. Saa nähdä koska saisin aikaiseksi. Siinä onkin haastetta kerrakseen kun en niin kauhean ahkerasti kirjoittele tänne. Muutenkin olisi tarkoitus kirjoittaa nuo keskeneräiset blogi tekstit valmiiksi, joita tänne koneelle olen tallentanut ja ajatellut jatkaa niitä aina kun siltä tuntuu. Aina vaan tuntuu että haluisin jatkaa tai muuttaa niitä mutta just silloin ei ole aikaa ja ne jäävät tuonne keskeneräisiksi.