Blogi ja Facebook

Olen miettinyt että mitä he jotka lukevat blogiani ajattelevat. Ystäviltäni ja tutuilta olen saanut hyvin kannustavaa palautetta, mutta myös ihmettelyjä ajatusmaailmastani ja osittain kritiikkiä siitä miksi kirjoitan tänne, julkiseen levitykseen kaikenlaista. Ajatelkaapas jos kirjoittaisin kaiken facebookkiin, omalla nimelläni…

Ensinnäkin, facebookissa on hankalempi salata kenestä puhun.  Blogiani lukevat ihmiset ovat osittain ulkopuolisia ja tuntemattomia, eivät heistä suuri osa tiedä kenestä puhun eivätkä varmasti pidä sitä kauhean oleellisena asiana tekstissä, vaan lukevat asian asiana ja kokonaisuutena, eikä takerru siihen että ”kukahan tuokin henkilö tekstissä on”. En halua ainakaan toistaiseksi kirjoittaa omalla nimelläni, juurinkin sen takia sillä osa lukioista silloin tietäisi ketä henkilöt ovat, ja saisin facebookkiin enemmän viestejä siitä miten voin ajatelle niin ja eivät enää tunnista minua samaksi ihmiseksi kuin mitä joskus olen ollut. Lisäksi facebookissa on henkilöitä jotka eivät edes tunne minua oikeasti ja ihmettelevät sen jälkeen luulleensa minua erilaiseksi, ja sen perusteella tekevät johtopäätöksiä väärin perustein. Kaverissa facebookissa on lapsuuden tuttuja, ystäviäni, opettaja, sukulaisia, tuttuja harrastuksista, entisiä miesystäviä, entisiä luokkakavereita ja monia muita. Kaikilla ei varmasti ole täysin samaa käsitystä minusta. Eräs loistava opettaja sanoi ”jokaisella on rooleja, joita käytetään tietyissä tilanteissa, ja ne ovat tärkeitä. Aina ei ole hyvä olla ihan täysin oma itsensä ja sanoa kaikkea mitä ajattelee, kaikissa tilanteissa.” Kyllä minäkin olen erilainen tietyissä tilanteissa, koulussa erilainen kuin kotona tai juhlissa (esim. ristiäiset tai häät) erilainen kuin ystävien kanssa.

Toiseksi, täällä on mahdollisuus kirjoittaa pidempiä kirjoituksia ja selittää kantani paremmin. Kerran laitoin hermostuneena facebookkin erään mielipiteeni ja siitä nousi hirveä haloo sellaisilta ihmisiltä jotka eivät edes muuten minun kanssani juttele. He näkivät vain oman mustavalkoisen näkökulmansa ja sen perusteella sanoivat minun olevan väärässä ja ajattelevani todella itsekkäästi. Pidän siitä että saan muiden mielipiteitä ja kritiikkiäkin, mutta en siitä että minua suunnilleen yritetään saada vaihtamaan mielipidettäni. Asiallinen keskustelu on hyvä jos vaan toinenkin osa puoli ymmärtää sen että se on mielipide ja meitä on erilaisia, kaikkien ei pidä olla samaa mieltä. Esimerkiksi,  jos olisin facebookkiin laittanut jonkun kärkkään mielipiteeni suutuksissani ja seuraavaksi joku kaveri kaverilistaltani voi näyttää hänen kaverille kuvia ja seinääni minusta ja tämä joka näkee sen voi sanoa ”ai toi, olen minä tuon nähnyt koulussa, näytäppä mitä hänen seinällä on. Ai, noin hän kirjoittaa, en tiennykkään että hän on tuollainen ihminen.”.. jne.  Eli joku tuntematon saa minusta kuvan yhden lauseen perusteella.

Kolmanneksi, blogissani pystyn parhaiten tuomaan oman minän esiin. Nautin siitä että saan oikeasti sanoa sen mitä ajattelen. Onhan tämä minun blogini ja voin kirjoittaa juuri sellaista mitä minä haluan sanoa. Olen myös innostunut kirjoittamisesta. Ajattelen paljon ja tekee mieli kirjoittaa ne johonkin ja tämä on hyvä paikka minun mielestäni sillä he, joita nämä kiinnostaa, voivat lukea nämä ja joita ei, heidän ei tarvitse lukea, eikä tekstini pomppaa heti koko kaverilistanlistan henkilöille ja jos ei heti ehdi lukemaan niin nämä ei häviä tai hukkaannu mihinkään. Näitä voi lukea juuri silloin kuin huvittaa.  

Haluaisin ihmisten mielipiteitä, mitä heille tulee mieleen blogistani ja onko jotain toiveita mitä haluaisivat tietää kirjoittajasta tai ajatuksistani. Onko jotain mitä toivoisi enemmän blogissani? Tämän vuoksi tein facebook sivut blogilleni jotka eivät kuitenkaan ole minun omat henkilökohtaiset sivut. Lisäksi sinne voin itse laittaa jotain kommenttia jos tulee mieleen, ilman että teen sitä tänne.

Sivuni löytyvät osoitteesta: http://www.facebook.com/pages/Merenpisara/199103820228308