Ei mennyt joulu kuten suunnittelin

Joulu on ollut ja mennyt. Jäi väliin tuo kirjoitus joulustani kun ei ihan mennytkään niin kuin suunnittelin.  Ajattelin, ennen reissuun lähtöä että minulla on valtavasti ylimääräistä aikaa kirjoittaa vaikka blogia ja tehdä koulutyötäni. Toisin kävi. ( En käytä muiden henkilöiden kuin itseni omaa nimeä vaan kaikki muut on muutettu)

Ennen kun lähettiin edes pohjoiseen minulla oli aavistus että tämä joulu ei ehkä ole paras ja onnistunein. Tiesin että joudumme meidän porukka, eli minä, miesystäväni Timo, Timon kummityttö Nea ja meidän eläimemme, eri asuntoon jouluksi, sillä siskoni Sarin ja Ninnin miesystävät ja ehkä Ninnin poika ovat allergisia eläimille. Minua häiritsi se että minä joudun jättämään minun lapseni eli Oliver-kissan ja Emma-koiran, moneksi tunniksi yksin outoon paikkaan siksi aikaa kun ollaan porukoilla käymässä, tai sitten tehdä lyhyitä käyntejä porukoilla. Minun kuitenkin pitää ei-lapsirakkaana ihmisenä kestää huutavia lapsia ja kestää siitä johtuvat päänsärkyni. Vaikka minä en lapsista kauheasti välitäkkään, en silti halua olla niille inhottava ja yritän olla näyttämättä sitä ulospäin. Ajattelin, että ehkä siskoni ovat sen verran viisaita kun minä joustan minun lasteni kanssa niin he huomioivat minun olemassa oloni niinä hetkinä kun satun olemaan porukoilla.

Lähdettiin lappiin 21.12, kohti Kittilän Alakylää. Alkumatkasta, noin 10 km kotoa, katsoimme että oliko kummityttöni lahja mukana, kun minulla tuli epäilys siitä (edellisjouluna se jäi kotia). Emme löytäneet sitä, joten käännyimme takasin. Yritin hakea sitä kotoa, mutta ei se ollut siellä. Tarkistimme auton uudestaan ja olihan se siellä, joten uudestaan matkaan. Matkaa oli edessä n.900 km, joka kerta pelkkä ajatuskin matkan raskaudesta tietäminen väsyttää jo valmiiksi.

Asunto, johon mentiin jouluksi, on minun entinen mummola ja sillä nimellä kutsumme sitä nykyäänkin. Isä omistaa sen ja yleensä se on vuokralla mutta nyt se oli vapaa. Asunto on tilava. Asuin siinä joskus pari kuukautta ennen kun sain asunnon Oulusta. Olen ajatellut että siinä olisi kiva asunto joskus, kun olisin valmistunut ammattiin ja ei enää tarvitsisi opiskella, sillä siellä ei paljoa ole valinnan varaa. Välimatkathan siellä ovat pitkiä, se on miinus puoli. Vanhempani olivat sisustaneet sitä meitä varten hyvin ja jopa pihalle olivat tehneet paljon jäälyhtyjä. Oli kiva mennä sinne, ensivaikutelma oli hyvä.

Meillä oli mukanamme läppäri ja netti tikku, joten ajattelin että aina mummolassa ollessa minulla on hyvin aikaa kirjoittaa. Ensimmäisenä huomasimme että netti tikku ei toiminut tai jostain syystä se ei yhdistänyt verkkoon. Onneksi ei koulutyöni vaadi nettiä. Aamuni alkoivat aina samalla lailla, sillä olen aamulla aina ensimmäisenä ylhäällä, olen aamuvirkku ja herään kotonakin jo seitsemän aikaan. Ensin kahvi tippumaan, sitten ulos, sytytin aamutupakkini ja samalla liiteristä hain puita (ellei illalla muistanut hakea), laitoin auton roikan nokkaan, puhdistin auton lumesta samalla ja menin sisälle lämmittämään asuntoa, sillä siinä asunnossa lämpötila laski paljon yön aikana. Sen jälkeen aukaisin läppärin ja otin kupin kahvia ja kirjoitin koulutyötäni siihen asti kunnes muut heräsivät. Sen jälkeen aina valmistauduttiin lähteen porukoille, Emma ja Oliver jäivät mummolaan. Porukat asuvat mummolasta n.4km päässä.

Ensimmäisenä kun sisälle astui oli kauhea meteli ja talo oli täynnä ihmisiä. Kaikki siskoni, heidän miehensä ja lapsensa sekä porukat olivat siellä yhtä aikaa lähes aina. Syötiin aamupala porukoilla ja pelailtiin korttia ja rupateltiin. Aina siinä vierähti useampi tunti. Sen jälkeen mummolaan ja oltiin siellä eläinten seurana ja katseltiin telkkaria yleensä, pihatöitä ja puiden hakemista liiteristä. Porukoille mentiin taas ruualle ja yhdessä oloa, yöksi taas mummolaan. Päivät menivät sillä tavalla.

Parissa päivässä olin niin väsynyt siihen meteliin porukoilla että olin tyytyväinen että pääsin pois mummolaan aina hetkeksi, välissä rauhoittuminen ja hiljaisuus mummolassa ei riittäneet päänsäryn häviämiseen ja piti ottaa särkylääke. Harmitti niin suunnattomasti se että piti Emma ja Oliver jättää aina mummolaan kun ne ovat kuitenkin molemmat sosiaalisia ja haluavat ihmisten läheisyyttä. Ne piristävät minua niin paljon ja tuntuu orvolta ilman niitä.

Jouluaaton aattona Timo sairastui vatsatautiin, silloin ajattelin että tämäkin vielä. Hän oli vuodepotilaana 23.päivän illan ja 24. päivän aamun. Aatto aamuna käytiin Nean kanssa porukoilla ja sieltä annettiin lääkettä Timolle, jotta saataisiin illaksi hänet joulun viettoon. Lääkkeet vaikuttivat kohtuullisen hyvin, mutta ei niin että hän olisi pitkään jaksanut olla ylhäällä. Me päätettiin että käydään porukoilla syömässä ja odotetaan että joulupukki tuo lahjat ja otetaan meidän lahjat vain mukaan mummolaan ja avataan siellä ja käytäisiin joulusaunassa. Eihän me muuten oltaisi voitu edes käydä porukoilla jottei muut saisi tartuntaa, mutta onni tässä oli se, että koko muu porukka olivat sairastaneet sen saman juuri vähän aikaa sitten. Minä sanoin aattoaamuna Nealle että jos hän haluaa viettää joulun meidän porukoilla ja saada tavallisen joulun niin hän saa olla sielläkin ja minä hakisin hänet illalla mummolaan. Hän sanoi että haluaa olla meidän kanssa, vaikka se olisikin erilainen. Siinä oli herttainen lapsi, vaikka hän tuli hyvin toimeen porukoilla kaikkien kanssa, leikki pienten kanssa ja pelasi kanssamme korttia, hän valitsi paljon pelkistetymmän joulun.

Normaalisti meillä on hyvin perinteikäs joulu. Yleensä meillä on omasta metsästä haettu oikea kuusi ja se viedään sulamaan saunaan 22. tai 23. päivä. ja tuodaan sisälle 23. päivä ja joulukinkku laitetaan illalla uuniin ja se on yön yli siellä. Aattoaamu alkaa kuusen koristelulla, taustalla soi joululauluja ja jos on talossa lapsia, niin telkkarista tulee joulupukin kuumalinja. Lumiukko- piirrettyä katsotaan yleensä porukalla. Jossain vaiheessa aamua syödään joulupuuro. Isä on laittanut kinkun valmiiksi. Joulupuuro on riisipuuro ja siellä on manteli joukossa. Se joka saa mantelin saa pienen karkkipussin. Pöydässä on kinkkua, graavilohta ja tavalliset leivänpäälliset, puuron kanssa sekameteli soppaa (ne jotka sitä syö, meillä aika harva). Joulupuuron jälkeen on omaa aikaa kunnes on joulukirkko ja haudoilla käyminen, kun kylässämme joulukirkko on kappeli ja se järjestetään päivällä, n klo 14.00. Perinteikkäästi minä jään suosiolla kotia siivomaan ja valmistelemaan jotain jos on tarvetta. Kirkon jälkeen aletaan laittaan jouluruokaa. Silloin on tarjolla uunissa paistettua lohta, kinkkua, perunaa, graavilohta rosollia (ilman perunaa joukossa) ja laatikoita: peruna-, porkkana-, lanttu- ja maksalaatikko. Meillä on maksalaatikko kun laatikoita eivät lapset juurikaan syö, edes näin aikuisina paljoa. Ruokailun jälkeen on joulusauna. Saunan jälkeen tai juuri saunan aikana (silloin kun lapset on saunassa) joulupukki on käynyt ja tuonut säkin terassille. Jos talossa on pieniä lapsia, niin silloin yleensä joulupukki tulee sisälle asti ja se on aina saunan jälkeen. Sen jälkeen avattiin lahjat ja joka joulu saatiin joku uusi perhepeli ja sitä illalla pelattiin. Tänä jouluna ei kyllä sitä tullut, mutta eihän me lapset muutamaan vuoteen olla enää siellä asuttukaan.

Tänä jouluna kuitenkin oli meidän porukan kohdalla erilainen joulu. Aamulla tosiaan Nean kanssa käytiin aamupuurolla ja hetken aikaa oltiin siinä, mentiin mummolaan ja annoin Timolle lääkkeet jota sain porukoilta. Päätettiin että ei ole kiva Timolle jos hän joutuu yksin makaamaan sängyssä, joten tehtiin yhteispeti olohuoneeseen, telkkarin eteen ja katsottiin telkkaria päivällä, piirrettyjä jotta Nean joulu ei ihan tylsä olisi. joskus viiden aikoihin mentiin kaikki yhdessä jouluaterialle, sillä Timon vointi oli vähän parempi. Kuuden aikaan tuli jo pukki ja otettiin lahjat tosiaan mukaan ja mentiin mummolaan. Siellä laitoin saunan lämpiämään ja Timo sai makoilla rauhassa ja kuitenkin sai olla meidän seurassa. Avattiin lahjat ja sen jälkeen mentiin saunaan. Sain suostuteltua Timonkin saunaan kun sanoin että minulle ainakin sauna auttaa kun on kipeänä. Meillä oli ihan kivaa keskenämme eikä kukaan tarvinnut olla kuitenkaan yksin, ei edes eläimemme. Sain lahjaksi Hypnose- hajuveren, toppahousut, fleece-paidan, kahdet korvakorut (toinen oli yksi korvakoru joka kieputetaan koko korvaan), Sinkkuelämää- kaikki tuotantokaudet, kirjan, karkkia, kynsien hionta koneen ja suklaantuoksuisen palasaippuan (se ei ole kuvassa kun se on käytössä). Saattaa olla että jonkun unohdin kun näin jälkikäteen yritin muistella.

Timo tervehtyi lähes täysin seuraavaksi päiväksi. Itselläni onneksi on ollut aina hyvä vastustuskyky joten osasin arvata että itse en sairastu. Tapaninpäivään asti oli samanlaista, eli kauhea meteli porukoilla ollessa. Tapaninpäivänä saatiin kuulla suru-uutisia, setäni oli löydetty aamulla kuolleena asunnostaan, sairauteen ilmeisesti kuollut. En ollut läheinen hänen kanssaan mutta lähinnä isäni puolesta olin surullinen, olihan hän hänen veljensä. Ninni ja Sari perheineen lähtivät silloin kotia ja myös Henna- sisko lähti kotia pariksi päiväksi. Porukoillakin oli silloin rauhallista, mutta oli ikävä kun juuri oli tullut suru-uutisia, niin kauhean iloinen tunnelma siellä ei ollut.

Rauhallisuuden vuoksi viihdyin porukoilla mielellään tapaninpäivän jälkeen, pelailtiin korttia kuten ennenkin ja syötiin ruuat siellä. Henna tuli takaisin porukoille kun hänen sai työvuoroja Kittilästä, muuten hän ei siellä asu, hankala selittää eikä se ole olennaistakaan. Joululomalla näin lapsuuden ystäviäkin muutaman kerran ja se oli todella kivaa.

Meidän piti lähteä kotia päin 30. päivä, sillä 31.päivä oli luvattu erittäin huonoa ajokeliä, mutta juuri 29.-30.päivän välisenä yönä Nea oksensi useasti. Hän oli vuorostaan saanut vatsataudin. Siirrettiin lähtöpäivää seuraavaan päivään, kun ei olisi ollut mitään järkeä kipeän lapsen kanssa matkustaa pitkää matkaa, eikä siitä olisi mitään tullutkaan. Nean vointi seuraavana päivänä oli hyvä joten päästiin silloin lähtemään. Ajokeli ei ollut kuitenkaan niin huono mitä luultiin sillä Ouluun asti oli pakkasen puolella asteet mutta tuiskutti lunta, kuitenkaan se ei ollut sellaista tuiskutusta että se haittaisi ajamista. Oulusta alaspäin oli plussan puolella asteet, mutta ei ollut liukasta kun tiet olivat sulat, vettä tuli taivaalta jonkin verran paikoittain, mutta ei haitannut meitä. Kotona oltiin aikalailla tasan klo 00.00.

Aattona ajattelin, että jos näin jatkuu loppu ajankin, niin lähettäisiin jo heti Tapaninpäivän jälkeen pois. Sillä minun ei tarvitse koko lomaani kärsiä pääkivusta. Vielä kun ne lapset annettiin leikkiä siten että ne vaan juoksi ympäri taloa ja huusivat, minua ei siinä ajateltu ollenkaan. Lisäksi lapsille annettiin liikaa periksi joka sai minut ärsyyntymään. Suoraan sanottuna Tapaninpäivän jälkeen vasta minusta tuntui että voin rentoutua ja nauttia kun tämähän piti olla lomani. Kotia etelään päästessäni tuntui että olin väsyneempi kuin koulu-/työviikon jälkeen. Nautin olostani mieheni ja eläinteni parissa. Laittoi miettimään seuraavaa lapin reissua uusiksi. Vanhemmilleni kyllä suuri kiitos, kun olivat laittaneet mummolaa kuntoon meitä varten ja pyrkivät tekemään hyvän joulun, se ei vaan ole sama asia jos joudun jättämään useasti päivässä eläimeni yksin ja kärsimään puolet ajasta päänsärystä. Nekin haluaisivat olla ihmisten kanssa.