Liikaa tekemistä, silti vielä haluaisin tehdä lisää.

Moni sanoo että ”mitä sitä tekisi kun ei ole mitään tekemistä.” Sitä ongelmaa minulla ei ole ollut varmaan pitkään aikaan. Lähinnä mietin mistä aloittaisin tai mitä minä tänään haluaisin tehdä. Pari Päivää sitten ajattelin että haluisin aloittaa jonkun harrastuksen mutta se tyssäsi siihen kun tajusin että ei minulla ole aikaa edes niille asioille mitä minun pitäisi tehdä ja mitä minun on pitänyt jo aikoja sitten tehdä tai jatkaa. Vaikka itsestäni välissä tuntuu että olen niin laiska enkä tee yhtään mitään, niin silti huomaan kuinka päivät vaan vilisee silmissä.

Minä teen kolmea tai oikeastaan kahta erilaista leikekirjaa. Ensimmäinen on sellainen, johon leikkaan kuvia ja tekstejä lehdistä jotka jollain tapaa kertoo minusta, eli mitkä asiat kiinnostaa minua tai jopa vihastuttaa tai kummastuttaa minua, olen kerännyt siihen mm. sisustus tyylejä, mietteitä, lehti artikkeleita, henkilöiden kuvia ja tietoa heistä, vinkkejä siivoukseen tai puutarhan hoitoon ja paljon muuta. Lisäksi kirjoitan joskus kuvan tai tekstin alle mitä ajattelen asiasta. Toiseen leikekirjaan kerään pääosin artikkeleja, kirjallisuutta tai tärkeitä henkilöitä, joista voi olla hyötyä minulle tulevaisuudessa ammatissa. Kolmanteen olen kerännyt kiinnostavia ja hyviä ruokareseptejä, sitä en laske leikekirjaksi sillä se on kuitenkin ”keittokirja”, mutta vaan minun näköiseni. Aloin ensimmäistä tekemään kun muutin omilleni ja siitä asti tehnyt sitä, kun löytyy jotain kiinnostavaa. Toisen aloitin vasta viikko tai kaksi sitten. Yleensä minulle käy niin että kerään tiettyjä lehtiä yhteen koriin useamman kuukauden ja sitten selailen ne kerralla kaikki läpi, leikkaan ja liimaan jutut vihkoihin.

Meidän digiboksilla on tallenteita aina hirvittävän paljon. Molemmat meistä useasti unohtaa, milloin tv:stä tulee jotain katsottavaa, niin meillä on jatkuva tallennus (Elisa viihteen) päällä tietyille ohjelmille. Enemmän on minun tallenteita, miesystäväni harvoin tallentaa mitään. Minulla on jatkuvassa tallennuksessa sellaisia ” aivot narikkaan, ei tarvitse ajatella”- ohjelmia, kuten Will & Crace, Frendit ja Uusi päivä. Lisäksi erilaisia dokumentteja ja elokuvia, joita yhdessä sitten katsellaan. Katson telkkaria niin harvoin, että niitä ehtii kerääntymään sinne paljon, sitten yhteen putkeen katson useamman. Tämän lisäksi meillä on tietokoneella paljon sarjoja jota sitten katsotaan myös yhdessä. Tälläkin hetkellä koneella on varmaan viisi sarjaa jota katsotaan mutta kun vaatisi aikaa katsoa niitä. Tähän liittyy myös eräs periaatteeni, minä en tykkää siitä että netistä otetaan ohjelmia ja ei osteta ohjelmia, niin mieheni on suostunut kompromissiin, että voidaan ottaa koneelle, mutta jos sarjasta tai elokuvasta pidämme ja katsomme sitä enemmän kun sen pari jaksoa, niin ostetaan kotia se.

Minä myös pelaan WoW:ia, (World of Warcraft) joka on netti roolipeli. Olen pelannut sitä 6 vuotta, välissä ollut pidempiä taukoja pelistä. Yleensä pelaan pari viikkoa aina kun mahdollista ja sitten tulee taukoa, sillä huomaan että pitäisi tehdä kaikkea muutakin. Peli on hurjan hyvä, mutta jokaisen muutoksen ja lisäosan jälkeen peli vaan huononee, eikä se ole sellaista kuten ennen, tämän vuoksi minulla on taukoja pelistä enemmän. Kuitenkaan en halua luopua siitä sillä se on silti hyvä ajanviete, ja kun pelissä on muitakin oikeita pelaajia.

Lisäksi kun olen kiinnostunut psykologiasta, niin tutkin tunti tolkulla joskus lisää tietoa netistä tai kirjoista. Ennen luin fantasia kirjallisuutta, mutta nykyään se on muuttunut kirjallisuuteen jossa on erilasia psykologian alaan liittyvää. Tälläkin hetkellä luen kirjaa ”Suden lapset - lukitut muistot”, joka kertoo lapsuus ajan traumoista ja kuinka ihmisen puolustus mekanismit suojelee liialta kärsimykseltä, torjumalla muistot siten että ne unohdetaan, ja vuosia myöhemmin ne muistikuvat palaavat mieleen unissa tai ihan hereillä ollessa kuva tarkasti. Todella mielenkiintoinen. Kerroin kirjasta psykologian opettajalle ja hän oli myös kiinnostunut ja otti kirjan ylös, jotta lukisi myös sen.

Tämä uusi harrastus, blogin kirjoittaminen on innoittanut minua paljon. On hyvä kirjoittaa itsestä ja ajatuksistani, välittämättä mitä muut ajattelevat. Olen yleensäkin suorasanainen, ja sanon kuin ajattelen mutta tietyissä tilanteissa ei voi ihan kaikkea sanoa. Joissakin asioissa olen mahdollisesti erimieltä kuin moni ja saan ihmisiä närkästymään mutta ei se haittaa. Kaikki on kuitenkin osa minua. Joskus olen törmännyt ihmisiin joille olen jotain sanonut mielipiteeni hyvinkin selvästi, niin he ovat sanoneet että kyllä he myös ovat näin ajatelleet mutta ei voi sanoa kovin kovaan ääneen sillä siitä saa vihaisia ihmisiä kimppuunsa. Olen myös huomannut, seurassani moni muukin uskaltaa sanoa rehellisen mielipiteensä ja sanoo asioita, joita ei välttämättä muulloin sano, sillä he tietävät että en tuomitse heidän mielipidettä, vaikka olisin erimieltä. Olen paljon väitellyt ihmisten kanssa, kun ovat yrittäneet kääntää minun mielipidettä ja todenneet lopuksi, mahdotonta. Minulla menee aina monta tuntia kun kirjoitan yhden kirjoituksen, sillä mietin mitä haluan kertoa ja miten. Useasti minulla on tämä auki koneella ja jatkan sitä, en suinkaan tee tätä yhteen putkeen, samalta istumalta, vaan harkiten.

Totta kai myös tavalliset kodin askareet vievät aikaa. Jonkunhan kuitenkin pitää huolehtia siisteydestä ja että on puhtaita vaatteita. Lisäksi olen koulussa käyvä ja koulu töitäkin on tehtävä, niihin uppoudun ehkä muita enemmän yleensä. En ole mikään siivousintoilija, mutta haluan että kotini on siisti. Ennen olin hirveän tarkka siisteydestä. Äitini kertoi, kun olin jo unohtanut sen, kuinka aina ennen kokeisiin lukemista lukiossa puunasin huoneeni tiptop siistiksi, sillä muuten en pystynyt keskittymään. Nykyään huomaan että itse olen se joka ehkä eniten sotkee kämppää kun minulla on paperit levällään kun tutkin jotain tai sitten juurikin leikekirjan jutut pöydillä. Kaikessa muussa kyllä yritän pitää järjestystä, lattioilla ei saa olla mitään ylimääräistä, peti oltava pedattu, tiskit tiskattu, puhtaita vaatteita kaapissa, imuroidut ja mopatut lattiat sekä matot, petivaatteet aikajoin tampattu ja pesty, samoin ikkunat, eli muuten huolehdin mutta jos innostun jostain, niin useasti pöydät ovat täynnä papereita, kirjoja ja kansioita. Toissapäivänä oli jopa tilanne josta miesystäväni sanoi kun keittiönpöydälle, olohuoneen pöydälle tai tietokone pöydälleni ei enää mahtunut mitään ja menin sitten levittämään kansioitani makuhuoneeseen sängylleni että ”jaa, pitääkö ensi yönä sitten nukkua sohvalla kun ei enää sänkyynkään mahdu.” Toki keräsin iltaan mennessä tavarani kasaan, mutta hymähdin itselleni ja miehelleni kun huomasin että tosiaan kaikki laskupinnat oli täynnä papereita ja tavaroitani.

Haluaisin vielä paljon enemmän tehdä ja harrastaa. Jos aikaa olisi, haluaisin aloittaa ratsastuksen ja jousiammunnan. Jousiammunnassa olisi se että joutuisin keskittämään kaikki minun ajatukseni siihen yhteen asiaan, miettimättä mitään muuta. Ratsastuksessa taas on tietynlainen vapauden tunne, mennä vaan ja nauttia olostansa, mieli vapautuu. Lisäksi haluaisin osallistua koiran kanssa ulkoiluun ja sen kouluttamiseen enemmän. Meillä on kyllä miesystävän kanssa sopimus siitä, että jos hän hoitaa koiran, niin minä hoidan kämpän siisteyden ja toisen ei tarvitse ellei halua osallistua toisen vastuualueeseen. Pitäisi kuitenkin liikkuakin enemmän mutta tuntuu että minulla on muutenkin tarpeeksi puuhasteltavaa. Minulla on myös postimerkki harrastus ollut jo pienestä pitäen, mutta en ole nyt moneen vuoteen koskenutkaan niihin ja uusia merkkejä on kuitenkin tulla paljon, jossain vaiheessa pitäisi nekin laittaa järjestykseen.

Luonteeseeni kuuluu että teen asiat rauhassa ja kaikkiin tekemisiini menee aina monta tuntia. Tänään on ohjelmassa siivousta, leikekirjan tekoa, tallenteitten katsomista, lukemista ja tutkiskelua sekä ystäväni tulee myös käymään pika visiitillä luonani. Kohta myös on joulu ja täytyy tehdä kortteja, jouluvalot laittaa ja miettiä joululahjoja ihmisille. Olen hyvin jouluihminen ja olen sanonutkin että joulu on minulle kuin ”viides vuodenaika” mutta kirjoitan jossain välissä enemmän aiheesta ja mietteistäni.