Nykyiset kasvatusmetodit

Kuinka voikaan näin suunnattomasti raivostuttaa kauppareissu. Hermojani kiristi niin kun viereisessä kassa jonossa oli kärryissä istuva huutava lapsi (ei kuitenkaan kapaloiässä, vaan 4-5 vuotias), ja äiti ei ollut moksiskaan. Olisi niin mieli tehnyt mieli sanoo äidille että vaienna se, kuitenkaan sitä en tehnyt. Mielestäni julkisilla paikoilla on osattava käyttäytyä, oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Jos lapsi on sen verran pieni että se on pakko (huom. ehdottoman pakollista) ottaa se mukaan, niin kyllä vanhempien pitää sitten huomioida muut ihmiset ympärillä ja pitää lapsi hiljaisena ja muutenkin huolehtia että noudattavat käytöstapoja (esim. kaupassa ei juosta).

Varmastikin joku äiti raivostuu tai ei ymmärrä näkemystäni tai sitten ajattelevat että minä en tajua, mutta ei, ymmärrän paljon mutta en hyväksy kaikkea. Minut on pienenä opetettu siihen että jos en osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla niin en seuraavan kerran pääse mukaan tai joudun autoon odottelemaan. Se uhkaus tehosi hyvin, enkä siitä mitään traumoja ole saanut. Eräs lapsen äiti sanoi, että ei lasta voi autoon jättää että voi saada traumoja. En minäkään traumoja siitä ole saanut vaan paremmin olen oppinut ja nykyään olen vaan kiitollinen siitä. Mielestäni lapselle täytyy hyvin selittää tilanne, jotta hän sen myös ymmärtää. Lapsi ei ole niin tyhmä ja haavoittuvainen kuin ajatellaan, toki on vaikeassa ja kasvavassa iässä ja moni asia voi helposti vaurioittaa lasta mutta ei niin kun jotkut ajattelevat. ’Rajat on rakkautta’ olen oppinut ja kuinka totta se onkin.

Olen myös törmännyt asiaan, jota jotkut vanhemmat ajattelevat ja sanovat, että eivät he kehtaa komentaa lasta julkisilla paikoilla kun ei tiedä mitä muut ajattelevat, voivat vielä ajatella että ”onpa tuossa liian ankara äiti.” Tuollainen ajatus on erittäin hölmöä mielestäni. Minä kunnioitan niitä vanhempia jotka oikeasti opettavat lapsilleen käytöstapoja ja komentavat niitä kun aihetta on. Jos ei sana tehoa niin silloin pitää tehdä asialle jotain niin että he sen oppivat. Missään nimessä ei fyysistä väkivaltaa, mutta se ei ole fyysistä tai henkistä väkivaltaa jos lapsen vie autoon kun sana ei enää tehoa.

Kyseisen äidin kanssa, joka sanoi autoon viemisen aiheuttavan traumoja lapselle, puolusti huutavan lapsen sallimista opetus metodilla ja sillä että kauppareissu on silti tehtävä. Sen tiedän että jos lapselle antaa periksi jotta on hiljaa niin, on vielä huonompi tapa kasvattaa. Mutta huutamisen salliminenkin on väärin. Se opettaa lapselleen että julkinen paikka, on sama kun huutaisi kotona, se on sallittua kun siitä ei rangaista. Joskus kotona jopa helpommin rangaistaan kun taas julkisilla paikoilla.

Olen asian tiimoilta saanut eriäviä mielipiteitä, osa on samaa mieltä kanssani ja niiden joukossa on äitejäkin ja heidän lapset ovat ihania kun osaavat käyttäytyä. Mutta myös asiasta täysin erimieltä mutta heidän kohdallaan oma mielipiteeni on että ne lapset on liian helpolla päässeet ja käytös on sen mukainen. En sano, etteikö joukossa olisi hyvin käyttäytyviäkin lapsena mutta kasvaessa, murrosiässä ja aikuisuudessa heidän käytös muita kohtaan muuttuu useasti, ei aina.

Vaikka opiskelenkin lähihoitajaksi ja lukenut nykyisistä kasvatus metodeista, ja kuunnellut niiden vaikutuksen lapseen, niiden positiiviset vaikutukset, silti olen erimieltä, sillä todellisen tuloksen näkee vasta myöhemmin. Jopa ajattelen että 10-15 vuotta myöhemmin todetaan vanhat metodit paremmiksi mutta lisätään siihen uusista metodeista ihmisen ajattelevaisuuden ja yksilöllisyys mukaan, siten ettei ihminen ole objekti joka ottaa vastaan vaan toisen asettamat rajat vaan vanhemmat ja yhteisö oppii huomioimaan että lapsi oppii kun hänelle selitetään ja annetaan hänen sisäistää se, oppii teon seurauksen. Kun yhdistetään selittäminen ja jos se ei tehoa, sen jälkeen rangaistus, uskon sen olevan tehokkain keino lapselle oppia ja silti annetaan mahdollisuus lapselle itse ajatella.